Bajonerri

Oldenburg -ori, VH15-013-0106, ruunikko 166cm, omistaja jodochus VRL-01544
Syntynyt 18.05.2014 9-vuotias 3v 17.07.2014 kasvattaja Gestüt Walkürehof

Kouluratsastuspainotteinen, kilpailee porrastetuissa tasolla 1, perinteisissä kisoissa tasolla GP

Palkittu Premier -nimellä (71%)
© omistaja

Kuvien © Kopiointi kielletty

Bajonerri on ensimmäinen koskaan omistamani oldenburginhevonen. Se saapui minulle puolivahingossa, kun olin maatalouskoneostoksilla Ala-Saksissa Oldenburgin kaupungissa: vierailin tunnetussa siittolana sekä maatalouskoneiden jälleenmyyjänä toimivalla hevostilalla Walkürehofissa, jossa piti alunperin käydä "vain" tsekkaamassa uutta traktoria, mutta jostain kumman syystä jälleen suunnitelmat muuttuivatkin... Bajonerrin, alias Bonon, nähdessäni kentällä tekemässä kouluhommia ihastuin siihen täysin. Kasvattaja kertoi orin olevan hiljaisessa myynnissä, sillä kasvavaa oriita he eivät voineet enää pitää tammavoittoisessa tallissa eikä noin upeaa oriita raaskinut ruunatakaan, mutta eivät kuitenkaan halunneet pistää oria suoraan myyntiin sillä orin myyminen ei ollut täysin varmaa. Bonolle oli etsinnässä ehdottomasti aktiivinen, kilpaileva koti, pelkäksi harrastehevoseksi eivät olisi myyneet. Ennenkuin kukaan ehti kissaakaan sanoa, päätin ottaa Bonon mukaani, ja se sopi orin kasvattajalle mainiosti. Sillä kertaa jäi traktori ostamatta, mutta ensi kerralla sitten.

Hoidettaessa ori ei aina jaksa seistä paikoillaan, sillä sitä ei oikein huvita kykkiä hiljaksiin seuraavaa puolta tuntia. Silloin Bono keksii omaa kivaa kuopien, purren karsinan rautaovea pitäen kovaa ääntä tai nostellen jalkojaan. Yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun Bono on potkinut boxin oven rikki niin, että se karkaa pilttuustaan, hoitaja saa olla jo punainen kasvoiltaan. Oriita ei siis saa ikinä oikeastaan hoidettua ja harjattua ilman, että tapahtuisi jotain "hauskaa". Aina on jotain erityistä orin mielessä. Bono antaa harjata itsensä normaalisti ja varustaminen on helppoa, sillä se ei steppaile alta pois, suitsien laitto puolestaan saattaa olla ankaraa pään viskonnan ansiosta. Muut hoitotoimenpiteet kuten hampaiden raspaus ja kengittäminen onnistuu ilman ylimääräistä häslinkiä.

Ratsastaessa ori on ihka eriluonteinen kuin "siviilissä". Se kulkee siivosti ja oikean työn tuloksena se liikkuu upeassa muodossa. Bonon liikkeistä ja kuuliaisuudesta huomaa, että se nauttii työnteosta, orihan pitää kovasti ratsastajan miellyttämisestä. Bono kuitenkin käyttäytyy parhaiten ikioma ratsastaja selässään. Uutta ratsastajaa se testaa tottelemattomuudella, mutta määrätietoinen uusratsastaja saa sen varmasti kuriin. Bono on ratsuna herkkä ja toisinaan säikky, joten turhat raipannäpäytykset ja pohkeenannot kannattaa jättää väliin, vaikkei ori kuitenkaan sakota pienistä virheistä ja vahingoista. Vaikka ori soveltuisikin lasten ratsuksi sen lapsiystävällisyyden vuoksi, sen herkkyys ja orimaisuus estää käytön ratsuna aloittelijoille.
Ori hyppää mainiosti esteen kuin esteen. Bonolla ollaan hypätty ratana kahdeksaakymmentä senttimetriä, mutta korkeammalle ei olla tohdittu mennä. Irtohypytettynä Bono pystyy hyppäämään reippaasti 140cm, ja pääsisi ajan myötä korkeampiakin. Maastossa käymme orin kanssa vain virkistykseksi, ettei se aivan kyllästyisi kenttäelämään. Bono ei maastossa säiky, vaikka sen luonteessa onkin säikyn hevosen vikaa, sillä se tuntee olonsa turvalliseksi tutussa lähimetsässä.

Isä Bajon oli suurikokoinen, näyttävä punaruunikko oriherra, joka kuului aikoinaan Saksan kovimpiin oldenburginhevosiin, eikä suotta. Bajon kilpaili vakiratsastajiensa Marieke Bormannin sekä Philipp Braunin kanssa kouluradoilla aina 24-vuotiaaksi asti, eikä vanhoilla päivillään ori ikinä näyttänyt muille vanhuuttaan, vaan liikkui sulavasti ja notkeasti kuin nuori hevonen. Bajon starttasi ensimmäiset kilpailunsa ollessaan nelivuotias ja voitti ensimmäiset kansalliset kilpailunsa samana vuonna. Kuusivuotiaana ori oli jo Grand Prixin tasolla, ja sen kanssa kilpailtiin ulkomailla kansainvälisissä kilpailuissa aina Ruotsissa, Ranskassa, Alankomaissa, Espanjassa ja Bulgariassa asti. Tähtikautta jatkui 15-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen ori siirtyi jalostuskäyttöön aina silloin tällöin startaten aluekilpailuissa. Jälkeläisiä ori jätti jälkeensä sata kappaletta joka puolelle Eurooppaa ja Amerikkaa, joista suurinosa kilpailee isänsä jalanjäljissä vaativissa koululuokissa. Bajon oli ratsastettaessa vaativanpuoleinen, mutta osaavalla ratsastajalla ori kulki täydellisesti. Ori kuoli 33-vuotiaana vakavan ähkyn aiheuttamiin komplikaatioihin.
Ii Bad High oli suurikokoinen (177cm) tummanpunarautias, hieman kohlon näköinen ori. Se ei ollut helppo tapaus, sillä suuri koko ja äksy luonne teki siitä hieman pelottavankin hevosen. Bad High vaihtoikin muutamaan otteeseen kotia sen ollessa liian vaativa useiden ihmisten käyttöön, kunnes se 10-vuotiaana päätyi Heike Würstin kilparatsuksi. Heiken kanssa ori näytti todellisen minänsä, yhtäkkiä rumasta ja kamalasta hevosesta muuttuikin jalo ja taidokas kouluratsu. Aivan Grand Prix-luokkiin asti ei Heike orin kanssa päässyt, mutta ori taittoi vaativan A:n tason ja pärjäsi kiitettävästi tasollaan. Bad Highin kanssa Heike osallistui myös esteratsastuskilpailuihin, mutta massiivinen koko ei ollut eduksi. Bad Highin kilpailu-ura kouluratsastuksessa kesti kolme vuotta, kunnes Heike osti uuden, tasokkaamman hevosen itselleen ja päätti sen myötä siirtää orin eläkkeelle. Bad High kantakirjattiin III-palkinnolla ja siirtyi samalla jalostusorin käyttöön. Jälkeläisiä ori jätti taakseen vain 12. Ori kuoli laitumellaan traagisesti salaman iskuun 18-vuotiaana.
Ie Lambada oli pienehkö (163cm) mustanruunikko koulutamma. Se toimi saksalaisessa BBM Pferdestall-ratsastuskoulussa pienimuotoisesti opetushevosena ja sen vakiratsastaja kävi tamman kanssa myös kilpailuissa, hyvin tuloksin. Näyttelyissä tamma pärjäsi myös hyvin ja Lambada kantakirjattiin aikoinaan KTK I-palkinnolle. Tamma synnytti elämänsä aikana 10 varsaa, joista usea on kilpaillut sekä esteillä, että koulussa. Luonteeltaan Lambada oli rauhallinen ja ystävällinen, joskin ei voinut sietää muita hevosia, joten Lambada tuli tarhata aina yksin. Ratsuna tamma oli reipas ja nöyrä, sillä oli hyvät liikkeet ja kantoi itsensä hyvin. Lambada kuoli vanhuuteen 29-vuotiaana.

Emä Walkürehof Meria on Walkürehofin omia kasvatteja. "Neria" on siro, kaunis pieni tamma, joka on luonteeltaan vähintään yhtä nätti kuin mitä on ulkonäöllisestikin, eli supermukava. Neria on kotitallinsa "monitoimiratsuja", jonka kanssa on sekä kilpailtu että käytetty opetushevosena, kuin myös käytetty siitostammana muutaman jälkeläisen verran. Nerian kanssa on startattu kouluratsastuksen helpoissa luokissa sekä muutaman kerran kilpailtu metrin rataesteluokissa, enemmän tammaa on kuitenkin käytetty näyttelyissä hyvin laatuarvostelutuloksin. Neria on ratsuna reipas ja kuuliainen, se hyppää hyvin ja on herkkä pohkeille sekä ääniavuille. Mustankimo Neria on sittemmin siirtynyt siitostammaksi, silloin tällöin ollen opetushevosena edistyneimmille ratsastajille.
Ei Astronum oli hevonen, jonka useimmat ihmiset muistivat kovan onnen kenttähevosena. Rohkean ja rehellisen, 168cm korkean mustan valkopäisen ja herasilmäisen tuulispääorin kanssa kilpailtiin kenttäratsastuksessa kaikista vaativammassa luokassa, ja ori olikin tunnettu sekä kotimaassaan Saksassa että muuallakin Euroopassa. Se oli yhden ihmisen hevonen, eli ori toimi hyvin vain oman hollantilais-saksalaisen omistajansa Henrik van Veen käsissä. Van Veen ja Astronum starttasivat usean vuoden ajan kenttäkilpailuissa sijoittuen ja voittaen kymmeniä kertoja, ollen aina oldenburginhevosten rankingin kärjessä. Loukkaantumiselta ei kuitenkaan vältytty: van Veenin ja silloin 14-vuotiaan Astronumin kenttäura päättyi lopulta vakavampaan onnettomuuteen, kun ratsukko kaatui pahasti alamäessä liukkaalla nurmikolla aiheuttaen hevoselle murtuman etujalkaan ja ratsastajalle solisluun ja käden murtumisen. Astronumia ei kuitenkaan lopetettu jalan murtumisesta huolimatta vaan ori päätettiin kuntouttaa, mikä onnistuikin täydellisesti. Vuoden kuluttua leikkauksesta Astronum oli jo täysin terve, jolloin ori siirrettiinkin jalostusorin käyttöön. Jälkeläisiä ori jätti vajaa kaksisataa kappaletta. Astronum kuoli vanhuuden vaivoihin 23-vuotiaana.
Ee Minnie oli rakenteeltaan ja luonteeltaan varsin viehättävä, 162cm korkea kärpäskimo oldenburgtamma. Se kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle 4-vuotiaana ollen koko tamma- ja varsanäyttelyn paras hevonen pisteiden perusteella. Suvultaan se oli varsinainen löytö; taustalta löytyy sekä kenttä- että kouluratsuja, myös valjakossa kilpailevia hevosia. Kasvattajansa Klaus Pabstin luona Minnie asui 8-vuotiaaksi asti synnyttäen maailmaan neljänä vuotena peräkkäin varsat, kunnes Pabst myi Minnien eteenpäin kilpa- ja harrastehevosta etsivälle 48-vuotiaalle ratsastajalle Agnes Steinkelle. Agnes treenasi Minnien kanssa ahkerasti ja kuukausi kuukaudelta ratsukko kehittyi taitavaksi pariksi. Ratsukko kilpaili kouluratsastuksessa helpossa A:ssa vaihtelevin tuloksin, yleensä kuitenkin ollen aluetason kilpailuissa kolmen parhaan joukossa. Luonteeltaan Minnie oli rauhallinen ja viisas, ratsuna miellyttämisenhaluinen ja helppo. Muutaman vuoden yhteisen taipaleen jälkeen Agnes joutui oman terveydentilansa heikentymisen vuoksi myymään Minnien pois. Minnie päätyi viettämään loppuelämäänsä Gestüt Walkürehofiin siitostammaksi. Siellä Minnie sai vielä toiset neljä varsaa, ennenkuin siirtyi lopullisesti eläkkeelle. Minnie kuoli 21-vuotiaana Gestüt Walkürehofissa riehunneeseen pääntautiepidemiaan.

Oldenburg -tamma Prunella von Lark s. 12.10.2015, e. Pierdinette
Oldenburg -tamma Sinfonietta Wolf s. 15.04.2016, e. Sonata v. Deimvuen
Oldenburg -tamma Calinetta s. 15.04.2016, e. Cascaya K
FWB-tamma Vuornan Razzmataxx s. 25.04.2016, e. Razzmatazz Yankees