Vlmensi Aino Kurkinen (VRL-12701)
Tietysti Magnus Antonini on minulle tuttu nimi, enhän minä missään tynnyrissä asu! Olen minä miehen uraa seurannutkin, välillä olemme osuneet samoihin kilpailuihin, mutta emme ole koskaan olleet tervehdyksiä ja yksittäisiä radanjälkeisiä onnitteluita toisemme ohittaessa vaihtaneet. Olinkin hieman yllättynyt, imarreltu sekä kieltämättä hämilläni, päätyessäni sovittelemaan kalenteriini aikaa muutamalle kouluvalmennukselle. Tiesin valmennusreissun M & M Baroccoon muodostuvan hedelmälliseksi, sillä Magnusin työskentelyä on aina ollut ilo katsoa ja pienen internetpenkomisen jälkeen selvittämäni filosofia "mikäli jokin ei onnistu, helpotetaan tehtävää ja yritetään rauhallisemmin uudestaan" puhutteli minua hyvin syvällisellä tasolla. Kuulostanko minä nyt ihan fanitytöltä? Kuulosta, apua. Koetahan tässä olla vakavasti otettava ratsastaja ja valmentaja!

Lievä jännitykseni karisi onneksi jo alkuverryttelyjen aikana jutellessani Magnusin kanssa aivan hirveällä suomi - englanti - finglish -cocktaililla. Miehen ratsu, kuusivuotias lusitano-ori Adonis, ei onneksi meitä ymmärtänyt eikä kyennyt paheksumaan ympärillään kuuluvaa verbaalista alennustilaa. Reipas, eläväinen nuori ori kantoi itsensä kauniissa ryhdissä, liikkui mielellään eteenpäin muttei turhautunut kun siltä pyydettiin hitaampaa tempoa, pysähdyksiä, peruutuksia. Ensimmäisissä ravinostoissa tosin näkyi selkeästi liikaakin intoa sekä terävyyttä, ja ennemmin niin kuin toisin päin! Kyllä hevosen, etenkin noin nuoren, pitääkin liikkua mielellään eikä olla venyvä, valuva, jatkuvasti heräteltävä ja patisteltava. Alkuverryttelyt tehtävineen (pääty-ympyröitä loivalla taivutuksella, hieman temponvaihteluita pitkällä sivulla, myöhemmin lävistäjä joka kulmaan eli käytännössä tiimalasimaista kahdeksikkoa kentällä) sujuivat jouhevasti. Muutamilla ympyröillä sekä lävistäjillä Adonis hieman kiirehti liikkeestä takaisin uralle, kertaalleen se lähti taipumaan aivan omia aikojaan ympyrällä paljon enemmän kuin Magnus kevyillä pohje- ja ohjasavuillaan pyysi. Pienet pidätteet ja korjausliikkeet, tuollaiset jutut on helppo korjata.

Alkuverryttelyjen jälkeen Magnus lähti hiljalleen ratsastamaan Adoniksen pidempää, matalampaa muotoa kohti kootumpaa, korrektimpaa muotoa. Ori oli kantanut itsensä hyvin pidemmässäkin muodossa, mukavan irtonaisin lavoin vahvalla takaosalla, rehellisesti kaulaansa käyttäen. Yksinkertainen ilo silmälle, rehellisesti läpi kropan mielellään työskentelevä hevonen! Jatkoimme erilaisten taivutusten parissa edeten avo- ja sulkutaivutuksiin, ja kuten yllättävän huonolla rallienglannilla Magnuksellekin selvensin Adoniksen tasainen taipuminen kertoi hevosen työskentelevän koko kehollaan. Aivan liian usein hevosen etu- ja takaosa ovat eripariset, kaula menee jo melkein linkkuun ilman, että pohkeen takana tapahtuu yhtään mitään. Nyt orin kaula ei taipunut liiaksi, avot ja sulut olivat kauniin ilmavat, taivutusta ei ollut liiaksi eikä takaosakaan laahannut. Ensimmäiset avot ja sulut Magnus ratsasti pyynnöstäni hieman rennommassa muodossa, jokaisella toistolla nostaen muotoa korrektimmaksi. Toistot pidettiin kuitenkin maltillisina, ja taivutusten välillä Adonis sai ravata reippaasti uralla. Pariin avotaivutukseen yhdistettiin suoraan taivutuksesta ratsastettu voltti, joka on erinomainen kikka tarkistaa paitsi taivutuksen pysyvyys myös hevosen lavan hallinta.
Niin hyvät taivutukset kuin Magnus ratsastikin muutamissa tavallisessa kulmassa kulma van, noh, tuli ja meni ilman sen suurempaa ratsastamista tai valmistelemista. Tästä intoutuneena pyysin Magnusta ratsastamaan välikäynnit uran sisäpuolella keskittyen erityisesti kulmiin, ja takaisin töihin palattiin käynnissä ratsastettujen neliöiden kautta. Kulmat sekä siirtymistehtävät kunniaan!

Laukassa palasimme ympyröiden pariin, nyt pääosin vastalaukassa. Silloin tällöin kehotin Magnusta ratsastamaan ympyrältä ympyrän ulkopuolelle toiselle ympyrälle, jolloin tämä uusi ympyrä ratsastettiin alkuperäisestä pääty-ympyrästä poiketen myötälaukassa. Laukkatehtävissä Adonis selkeästi innostui, se olisi halunnut mennä ja kiihdyttää kuitenkaan tekemättä niin. Fiksu nuori pysyi kuulolla erinomaisesti reagoiden tarkan täsmällisesti Magnusin apuihin. Vauhti ei vieläkään kiihtynyt, ympyrät olivat muodoiltaan rehellisiä ympyröitä kumpaankin suuntaan, Magnusin käsi jousti ja myötäsi, jalat eivät seilanneet. Kaunista, harmonista työskentelemistä, ja mikä hevonen! Tästä nuoresta kuullaan vielä.

Eläinlääkärikäynti, Soile Haapala (myös kirjoittaja)
Minut oli kutsuttu katsomaan lusitano-ori Adonista, sillä se oli muutamana päivänä arkonut vasenta takajalkaansa, eikä vaiva ollut mennyt ohi linimentillä ja levolla. Saavuin tallille tapani mukaan muutaman minuutin myöhässä ja hevonen olikin jo otettu käytävälle.

"Hei!" huikkasin ovelta ja astelin hevosen sekä omistajan luo. "Miltäs täällä tänään näyttää?" kysyin astellessani salkkuani käyttövalmiuteen. "Edelleen arkoo, astuu kyllä kaikilla jaloilla mutta keventää selvästi sitä takastaan", minua informoitiin ja nyökyttelin. Kuuntelin ensin orin sydän- ja keuhkoäänet, joissa ei ollut moittimista. Suun limakalvot olivat hieman vaaleat mikä kieli huonosta juomisesta ja sainkin kuulla, että Adonis on usein huono juomaan ja saakin aamuin illoin lisäjuoton. Maha- ja suoliäänet olivat normaalit ja seuraavaksi mittasin hevosen lämmön. "Ei kuumetta, mutta hiukan lämpö on koholla. Kannattaa seurailla sitä nyt muutaman päivän", kerroin huomioistani.

Tämän jälkeen tunnustelin Adoniksen jalat, kipeän viimeisenä. Siinä tuntui aavistuksen verran nestettä kintereen alapuolella. Kavionpohja oli siisti. "Kävelytä oria hiukan niin katsotaan sitä liikettä", annoin ohjeita ja omistaja lähti taluttamaan hevosta käytävää pitkin. Se todellakin varoi kunnolla astumasta toiselle takajalalleen. Pyysin omistajaa viemään hevosen ulos ja näyttämään liikkeet myös ravissa. Siinä arkominen oli selvempää ja selvästi paikallistui kintereen alapuolelle.

"Onko sille sattunut joku tapaturma?" kysäisin ja omistaja kertoi, että Adonis oli päässyt muutama päivä sitten karkaamaan tarhan portista ja oli mennyt tovi ennen kuin se saatiin kiinni. "Oireet viittaisivat traumaperäiseen kipuun, mikään ei tunnu olevan rikki joten eiköhän tämä mene levolla ja kipulääkkeellä ohi", kerroin ja ohjeistin omistajaa taluttelemaan oria päivittäin noin tunnin verran käynnissä viikon ajan, sitten ori saisi tarhata pienessä tarhassa seuraavan viikon ja talutteluun saisi lisätä myös ravia mikäli ontumista ei esiinny. Kipulääkekuurin kirjoitin kahdeksi viikoksi, mutta kehotin olemaan matalalla kynnyksellä uudelleen yhteydessä.