Syksyllä 2024, päiväkirjamerkintä
"Mierda!" Magnus karjaisi lyödessään kyynärpäänsä tuolin reunaan. Mies piti kättään ojossa ja hieroi toisella kädellään kyynärpäätään tuskainen ilme kasvoillaan. "Miten voikin sattua näin paljon!"
"Mitäs täällä metelöidään?" kuului naisen ääni. Magnus käännähti tuolissaan katsomaan toimistoon tullutta Ninaa, jonka siniharmaat isot silmät katselivat pyöreiden, vesipisaroilla kuorrutettujen silmälasien takaa. Tunnistettuaan huoneeseen tulleen henkilön, Magnus kääntyi saman tien takaisin tietokoneensa ääreen.
"Ei tässä mitään, löin vain käteni. Oletko tekemistä vaille?" hän kysyi. "Voisitko laittaa Pedron kuntoon, menisin ratsastamaan sillä heti kun saan nämä laskutukset asiakkaille tehtyä."
"Tottakai. Laitanko suojat myös jalkaan?" Nina kysyi selkänsä hänelle kääntäneeltä Magnukselta. "Joo. Laita. Kiitos."

Nina teki työtä käskettyä ja lähti hakemaan oria tarhastaan. Musta märkä ori käveli korvat hörössä Ninaa vastaan ja hamui naisen kämmentä herkkupalojen toivossa. "Kohta saat, kohta saat." Nina kaivoi taskustaan sokeripalan ja tarjosi sen hevoselle. "Et sitten kerro omistajallesi, ethän?" Nina kiinnitti narun orin riimuun ja lähti taluttamaan hevosta kohti tallia.
Nina harjasi ja puhdisti hevosen, varusti tämän ja hetken päästä Magnus tulikin jo talliin.
"Täydellinen ajoitus, Pedro on valmis!"
"Kiitos", Magnus vastasi. "Itseasiassa ajattelin että sinä voisit mennä Pedrolla. Haluan nähdä, miten teillä sujuisi yhteistyö."
"Ai. No mikäpäs siinä."
Ninaa vähän ihmetytti, sillä harvemmin Magnus laittoi häntä ratsastamaan tallin uusimmilla hevosilla, olihan hän muutenkin vain hevostenhoitaja eikä mikään liikuttaja saati ratsuttaja, mutta kyllä hän Pedrolla tietenkin menisi kun kerta pyydettiin.

Nina ratsasti alkuverryttelyt pitkin ohjin, jonka jälkeen aloitti käyntityöskentelyn. Hän ratsasti maneesin kulmat tarkasti ja teki aina jokaisen sivun keskeltä voltin, sitten saman homman toiseen suuntaan, jonka jälkeen he siirtyivät raviharjoituksiin. Raviin siirtyessä Pedro alkoi heittelemään päätään ja yritti kaahottaa sisälapa edellä, mutta Nina sai ratsastettua hevosen kuulolle ja rennommaksi. He tekivät samoja harjoituksia kuin käynnissä: kulmat oikomatta ja voltit sivujen keskeltä. Ensin harjoitusravissa, sitten kevyessä. Harjoitusten sujuessa Nina hidasti orin käyntiin ja antoi sille pitkät ohjat; oli hyvä pitää pieni tauko ennen harjoitusta laukassa.
Nina otti taas tuntuman, ratsasti pitkän sivun alkuun ja pyysi Pedron laukkaan. Pedro nosti siistin, voimakkaan laukan, jossa liikuttiin aina seuraavan pitkän sivun loppuun. Pedro kulki tässä vaiheessa jo pyöreästi ja rennosti ja hyvin takaosaansa käyttäen, päätänsäkään hevonen ei enää viskonut. Nina teki vielä muutamat laukannoston kumpaankin suuntaan ja lopetti ratsastussession kun hevonen oli mielestään parhaimmillaan.

"Tämä on ihan uskomattoman kivan oloinen hevonen!" Nina kehui hevosta suupielet korvissa asti. "Se kuuntelee apuja hyvin eikä yritä mitään omia juttuja."
"Se liikkuu kyllä hyvin. Jos sinua yhtään kiinnostaa, saat mennä sillä enemmänkin ja vaikka alkaa valmentautumaan, sehän on ihan passelin kokoinenkin vielä sinulle."
"Joo no Langlyyn verrattuna on iso mutta kyllä mun jalat silti riittää." Nina naurahti takaisin. "Mutta kuulostaa hyvältä! Nyt kun Langlyäkään ei enää ole, niin eihän mulla ole kunnon kisahevostakaan..."

Lopuksi he kävivät vielä valokuvaamassa oria Muurtoilaan menevällä hiekkatiellä. Täytyyhän sitä aina taltioida poseerauskuva uudesta asukkaasta!