VH24-031-0200 | PKK5840
Suomalainen puoliveritamma | 164 cm
Punarautias (ee/Aa)
s. 11.08.2024, 5v | 4v 06.10.2024, 8v 01.08.2025
Kasvattaja Muurtoila, , ^evm

Koulupainote | ko: vaB (tavoite PSG) re: 100 cm
Omistaja Magnus Antonini (VRL-01544), kotitalli Muurtoila

KRJ: kilpailee porrastetuissa, tasolla /7

Rautiaita tammoja moititaan usein jollain tapaa ikäväluontoisiksi tai haastaviksi hevosiksi. Lala väistää sulavasti tämän hevosmaailman karikatyyrin; sen luonne on hyvin tasainen, käytös arvokasta ja lempeää, mieli tyyni sekä oikuton. Tallikaverin ärhennellessä rehujen jaon hitautta tai steppaillessa hermostuneena kilpailualueen varikolla vieraitten hevosten keskellä Lala seisoo tyynenä paikoillaan, katselee rauhallisena ympärilleen odottaen kärsivällisesti mitä tuleman pitää. Tamma nousikin nopeasti yhdeksi talliväen suosikeista, vierailijat rauhallinen, elegantti puoliverinen kietoo kuvitellun pikkusormensa ympärille muutaman kerran ripsiään räpsäyttäen, samettisen pehmeän tervehdyshörinän säestämänä.

Alusta alkaen, tietysti jo suvun sanelemana, Lalasta toivottiin laadukasta, kapasiteetikasta kouluratsua. Sellainen siitä tulikin, hyppykyky siunaantui tervetulleena kaupanpäällisenä. Niin mukavaa vaihtelua kuin hyppääminen tammalle onkin, se on parhaimmillaan kouluratsuna, eikä ainoastaan taitojensa vuoksi. Lala yksinkertaisesti rakastaa avo- ja sulkutaivutuksia, piruetteja, siirtymistä toiseen liihottelemista, yksinkertaisimpia pohkeenväistöjäkin, kieltäytymättä koskaan hiomaan pysähdyksiään vielä piirun tasaisemmiksi, täydellisemmiksi. Aina hyväntuulisena, itsensä kauniisti kantaen, hillityn ja sanoisin jopa kohteliaan oloisesti innostuneena Lala lähtee opettelemaan uutta, hiomaan vanhoja taitojansa, ihan vain kävelemään maastoon. Kaikesta innostaan huolimatta raudikko tuntuu hieman jarruttelevan itseään, aivan kuin peläten jonkin näkymättömän päähineen putoavan. Suurinta riemua sekä vapautuneinta liikettä Lala on esitellyt talvisin, ensimmäisten kunnon hankien aikaan, päästessään kunnolla loikkimaan ja kierimään lumessa.

Olisi kuitenkin väärin sanoa Lalan suorastaan himmailevan ratsastajan kanssa. Sen liikkeet ovat kyllä irtonaiset, meno rennon letkeää sekä reipasta, kuitenkin vähän semmoisen kootun hallitun kouluratsumuotin läpi kuljetettuna. Myös niiden kevyiden, vapaassa muodossa hölkättyjen höntsämaastojen aikana. Rahtunen totisuutta tuntuu kulkevan piilossa hyväntuulisen lempeyden alla. Lala kuuntelee aina tarkalla korvalla saamiaan apuja, on pehmeä, joustava ja taipuisa, hämmentyessään suorastaan suloinen hölmistyneisyyden piirtyessä niin selkeästi raudikon sieville kasvoille. Yhdeksällä kerrasta kymmenestä tamma hidastaa tahtiaan, ilmaan melkein piirtyy kysymysmerkki hevosen korvien yläpuolelle Lalan odottaessa selvennystä epäselviin tai ristiriitaisiin apuihin. Lalan kanssa työskenteleminen saa yksinkertaisesti hyvälle tuulelle.

Myönnettäköön erilaisten neulojen, rokotuspiikkien ja verinäyteneulojen, hieman jännittävän Lalaa. Yhä edelleenkin se ummistaa silmänsä tiukasti kiinni joutuessaan tekemisiin neulojen kanssa. Herttainen silmien ummistus jää kuitenkin isoimmaksi reaktioksi, raudikko ei pyri kauemmas, ryhdy viskomaan päätänsä tai muutoinkaan käyttäydy arvolleen sopimattomalla tavalla. Hampaiden raspausta, kengittämistä tai klippaamista tamma sen sijaan ei jännitä, eikä enää suihkepullojakaan. Ensimmäiset suihkepullosihinät olivat nimittäin nuorelle tammalla melkeinpä järkyttävä kokemus, sihisevän suhisevaa kapinetta ihmeteltiin silmät pyöreinä! Nopeasti sekin ihmettely jäi unholaan.
Talliin tulijoita tervehditään liki poikkeuksetta lämminnuottisella hörinällä, joskus Lala innostuu moikkailemaan tarhastaankin. Viimeistään kutsuttaessa se tulee niin karsinansa kuin tarhansa portille vastaan, laidunvihreä houkuttelee niin paljon, ettei tamma aivan ensimmäisestä kutsutta välttämättä päätänsä nosta tai jalkojansa liikuta. Se leidille sallittakoon. Utelias, sosiaalinen puoliverinen tuo välillä mieleen koiran, niin mielellään se on osallisena kaikissa tallin tapahtumissa vaikkei suoranaisesti seuraansa toisille tuputakaan. Lalaa saa halailla ja suukotella, toiset tammat saavat siitä varmasti rapsutuskaverin.

Aikataulun pettäessä ja kisapäivän levitessä muutoinkin jo ensiaskelilta käsiin yksi on varmaa; Lala käyttäytyy mallikkaasti. Se on niin helppo lastata sekä kuljettaa kuin hevonen vain voi olla, vieraissakin paikoissa oma ihanan helppo, mutkaton itsensä, ja kaiken kauniin päälle Lala nauttii päästessään yleisön eteen. Heikkoja suorituksia ja huonoja päiviä mahtuu tietysti Lalankin elämään, aina eivät vaihdot osu kohdilleen tai puolipiruetti leviää kolmeneljäsosapiruetiksi, jollaisesta ei toistaiseksi pisteitä jaeta. Ihmisen kisajännitys, matkakumppanin reissustressi tai mikään muukaan ei tammaan tartu vaan valuu pois kuin vesi hanhen selästä. Lalalla tuntuu olevan hauskaa, eikä se ymmärrä vaikka rata menisikin tyystin pipariksi. Mikäli ymmärtäisi, se varmasti olisi ensimmäisenä lohduttelemassa ratsastajaansa.
Luonteen © Lissu T., kiitos!