Hevosesta

Sukutiedot

Korneli cre at-o, 160 cm | EVM	Koba vkk at-o, 156 cm	Patysha
		Ak Nestani
	Tsisia cre at-t, 155 cm	Makhmud
		Tsiuri
Evpraksiya rt at-t, 162 cm | EVM	Igor rt at-o, 162 cm	Herakles
		Irinushka
	Roksana rt at-t, 159 cm	Azat
		Ra

Isä Korneli on venäläinen cremellon värinen matkaratsastuskilpailuissa erinomaisesti pärjännyt akhal teke. Ori on varmajalkainen ja kestävä pitkän matkan kulkija, luonteeltaan se on mutkaton ja periksiantamaton. Korneli on syntynyt Venäjällä, mutta sen suku tulee pitkälti Kaukasian alueelta, suurimmaksi osaksi Georgiasta, jossa hevoset toimivat karja- ja maatilallisten työjuhtina sekä matkaratsuina vaellustiloilla. Korneli on erikoisen värityksensä sekä hyvien ominaisuuksiensa vuoksi haluttu jalostuori, ja siltä löytyykin lukuisia jälkeläisiä erityisesti Venäjällä.
Isänisästä Kobasta ei paljoa tietoa löydy, muuta kuin että kyseessä oli suhteellisen suurikokoinen voikko akhal teke, joka asui pienellä georgialaisella oriasemalla lähellä suurkaupunkia. Koba oletettavasti periytti hyviä ominaisuuksia, sillä jälkeläisiä siltä löytyy useita.
Isänemä Tsisia on Georgiasta Venäjälle kuuden vuoden ikäisenä viety tamma. Tamma toimi Georgiassa matkaratsuna turisteille suunnatulla retkeilytallilla, ja ura jatkui vielä Venäjän puolella samoissa työtehtävissä vaellushevosena. Ennen Venäjälle vientiä tamma oli astutettu paikallisella georgialaisella orilla Koba. Kornelin lisäksi Tsisialla on toinenkin jälkeläinen, akhal teke-risteytysruuna Rasputin, jonka kasvattaja jätti itselleen matkaratsuksi.

Emä Evpraksiya on hyvin vaaleasävyinen herasilmäinen, suurimerkkinen rautias ahaltek. Se toimii siitostammana Berkut Sport Horsesin tilalla ja on jättänyt kauniita ja hyvärakenteisia sekä -luonteisia varsoja. Luonteeltaan Evpraksiya on rauhallinen ja tasapainoinen, ratsuna reipas ja kuuliainen. Evpraksiyan kanssa on Venäjällä kilpailtu menestyksekkäästi kenttäratsastuksessa omalla kilpatasollaan, mutta tamma on näyttänyt soveltuvuutensa myös valjakkoajoon.
Emänisä Igor on rautias ahaltek. Sen kanssa on kilpailtu esteratsastuksessa 120cm luokissa.
Emänemä Roksana on rautias ahaltek. Roksana on kaunispiirteinen, pienikokoinen tamma, jonka kanssa on kilpailtu kenttäratsastuksessa CIC1-tasolla.

Kilpailukalenteri

KANTAKIRJALAUSUNTO
-

NÄYTTELYT
-

ARVOKILPAILUT, TARINALLISESTI MERKITTÄVÄT & VILLIT KILPAILUT
31.10.-1.11.2018  GBR  Samhain-maasto, Lilymoor (tapahtuma, ei kilpailu) - Ruusukepalkinto

PERINTEISET VRL:N ALAISET (vain sijoitukset)

Kuulumisia

12.02.2019 Estetreeni, kirjoittanut meera
Maneesiin pystytettiin seuraavanlainen rata: pitkällä sivulla olevalle pystylle, josta kaarevalla tiellä maneesin keskellä olevalle vesimatolle, josta kaarevalla tiellä pystylle, lyhyen sivun kautta pitkällä sivulla olevalle okserille, josta suoralla linjalla pystylle. Pystyltä jatkettiin lyhyen sivun kautta diagonaalilla olevalle okserille, josta kaarevalla tiellä takaisin ensimmäinen okseri toisesta suunnasta. Tästä lyhyen sivun kautta tuo s-kiemura toisesta suunnasta vielä loppuun. S-kiemurauran ensimmäinen ja viimeinen pysty olivat siitä erikoisia, että laitoimme niihin maahan siniset lankut, ikään kuin vesiesteen tyyppisesti.

Aloitimme alkuverryttelyjen jälkeen pystyllä, jota tulimme matalana. Kun olimme tulleet muutamia hyppyjä tähän, otimme tehtäväksi jatkaa lyhyen sivun kautta pystylle ja pysäyttää hevonen suoralla linjalla ennen okseria. Furi kyttäsi aluksi vähän noita maassa olevia sinisiä lainelankkuja esteiden alla, mutta kun käytin kahden hypyn ponnistuvaiheessa kannuksia kerran, ei hevonen yrittänyt mennä ohi tai kieltää.

Itse rataa tulimme aluksi matalana, vähän kuin jumppaavina harjoituksina. Minun piti kiinnittää huomiota siihen, etten päästänyt tempoa liian suureksi niin pienillä esteillä. Hieman miettimistä tuottivat myös välit, sillä niihin piti ottaa tiestä ja laukasta riippuen vähän kiinni tai sallia vähän enemmän eteen. Kerran tein virheen ja myötäsin ylävartalolla ponnistusvaiheessa liikaa eteen, jolloin hevosen hyppykaari suuntautui ylöspäin menemisen sijaan enemmän eteen ja näin ollen okserin etupuomi tuli mukaan. Se, että makaa hevosen kaulalla, ei koskaan ainakaan helpota hevosen tehtävää selviytyä esteistä puhtaasti yli. Eli vaikka ylävartalon tulee olla liikkeen mukana, ei se saa olla liian nopea ja matala.

Viimeiseksi ratakierrokseksi nostimme korkeutta. Ensimmäisellä kierroksella jäin ratsastamaan okseri-pysty- suoralle vähän liikaa kädellä kiinni jo kaarteessa ulos ja korjasin virheen ratsastamalla sitten yksittäiselle okserille kaarteesta voimakkaasti eteen. Kumpikaan ei ollut hyvä vaihtoehto, mutta uudestaan tullessani sain korjattua molemmat kelvollisiksi: eli jatkamaan ensimmäiselle laukkaa kaarteesta ja kolmannelle taas malttamaan kaarteen läpi.

Kuvia