Otteita päiväkirjasta syksyn 2024 aikana, kirjoittanut omistaja
Vaahterapolulle muutto sujui erinomaisesti. Tai siis totta kai se meni erinomaisesti, onhan Logan erinomainen ori erinomaisella luonteella. Ei mahahaavaa, ei syömättömyyttä, ei stressiä. Ukkeli kotiutui uuteen kotiinsa niin hyvin että jopa ihmetyttää. Miten joku voikin olla näin lunki ja helppo? Naapurikaveriinsahan Logan ihastui ihan heti, toiseen oripoikaan. Kovasti Logan hörisee sille seinän takaa ja mielellään rapsuttelisi ruunikonkirjavaa jos ylttäisi. Hyvä, että ovat kavereita keskenään, vieraiden hevosten ja varsinkaan orien tutustuttaminen keskenään ei todellakaan ole aina näin helppoa. Lokakuussa

Syksyn aikana Loganin kanssa on käyty yksissä näyttelyissä ja pariin ollaan vielä menossa. Ilmoittauduttiin myös kantakirjaustilaisuuteen, toivotaan kovasti että pääsee kantakirjaan! Tämä on hieno ori ja uskoisin, että sillä on annettavaa myös jalostusrintamalla. Tässä ihan hiljattain tuli nimittäin juteltua pitkä tovi erään Liisan kanssa, joka oli astuttamassa täysiveritammaansa ja ehdotin sivulauseessa Logania isäoriksi - kunhan kantakirjassa ensin käyty. Vitsillä vielä heitin että minä voisin varsan itselleni lunastaa, mutta taisi vitsi muuttua ihan totiseksi todeksi. Mikäli kaikki menee nappiin, ensi vuonna minulla olisi Loganin varsa omistuksessani. Jännittävää! Melko nopealla aikataululla lähdin tällaisia varsajuttuja miettimään, tiedän, mutta tällaisia tilaisuuksia jossa käytännössä tarjotaan upeasta tammasta varsaa (ja omaa oriita käyttäen) ei tule vastaan kuin vain äärimmäisen harvoin. Marraskuussa

* 16. helmikuuta 1997 Suomessa | tasoltaan heB-heA / 100 cm
"Isaak Edmund Elch" lukee passissa, mutta Isaak riittää vallan hyvin. Lapsena ja nuorena miestä oli hieman hävettänyt ja ärsyttänyt vierasmaalainen ja valtavirrasta poikkeava nimensä, sillä pienessä tuppukylässä nuoruutensa viettäneenä ja siellä kasvaneena nimi herätti vuodesta toiseen muissa ihmisissä aina kysymyksiä ja ihmetystä ("Mikä?", "Ooksä saksalainen?", "Miten se kirjoitetaan?"). Vanhemmiten hän kuitenkin on alkanut pitämään nimestään - onhan se ainakin uniikki ja kertoo heti mistä suvusta hän on. Vaikka koko Isaakin suku Suomessa majailevaa isää lukuunottamatta Saksassa nykyisin asuukin, mies ei itse saksaa osaa käytännössä sanaakaan eikä välitä sukujuhliin osallistumisestakaan huolimatta joka vuosi hänelle tulevista kutsuista Leipzigissä sijaitsevalle sukukartanolle. Isaakilla on kaksi vuotta vanhempi veli, Erik, joka muutti Saksaan 18-vuotiaana.

Isaakin ensikosketus hevosiin tapahtui 9-vuotiaana, kun naapurin maatilalle muutti ravihevosia harrastava perhe. Kolme suomenhevosravuria kiinnostivat Isaakia kovasti ja yhtä niistä, vanhaa ruunaa, poika sai käydä harjailemassa aina kun siltä tuntui. Aluksi Isaakia eläimet pelottivat, olivathan ne isoja ja joskus myös äänekkäitäkin ja nopeita liikkeissään, mutta jännityksestä huolimatta poika halusi niitä silitellä ja käsitellä. Jossain välissä Isaakia alkoi kiinnostamaan myös ratsastus, mutta koska ravihevosia ei siihen oltu tarkoitettu, marssi hän äitinsä kanssa paikalliseen ratsastuskouluun, jossa hän aloitti viikottaiset ratsastustunnit. Isaak ratsasti aluksi poneilla ja suomenhevosilla ja siirtyi myöhemmin kokemusta kerryttäessään ratsastamaan säännöllisesti ratsastuksenopettajansa andalusialaisruunaa Fuegoa. Kimo Fuego oli helppo ja kiva hoitaa, mutta haastava ratsastaa. Alku hevosen kanssa ei ollut helppo ja sekös Isaakia turhautti, sillä hänestä tuntui että hevonen sekä hän itse puhuivat ihan eri kieliä keskenään, mutta opettaja oli toista mieltä. Lopulta kuukausien yhteistyön jälkeen alkoivat palaset loksahtelemaan ja ratsukosta alkoi tulla harmoninen kokonaisuus ja Isaakikin ymmärsi lopulta, millaista on olla yhtä hevosen kanssa.
Insinööriopintojen viedessä kaiken ajan joutui mies keskeyttämään ratsastusharrastuksensa muutamaksi vuodeksi, mutta jatkaessaan ratsastusta hän aloitti tunnit jälleen samalla tallilla kuin missä oli koko nuoruutensa käynyt. Ratsastuksenopettajansa suosituksesta Isaak lähti etsimään omaa hevosta, ja koska jo edesmennyt Fuego oli jättänyt niin ison aukon miehen sydämeen, lähti hän etsimään itselleen omaa iberialaista. Portugalista löytyi nuori voikko tamma, Amherstia, joka tuli Suomeen kesäkuussa 2021. Keväällä 2024 mies myi tamman hevosesta riippumattomista syistä Misangeille, mutta hevosettomana mies ei pystynyt pysymään muutamaa kuukautta kauempaa ja jo samana syksynä mies osti myyntirahoilla täysiveriorin Lost Causen - heräteostoksena tietenkin.

Hevosharrastuksen lisäksi vapaa-aikansa mies käyttää chesapeakelahdennoutajansa Albertin kanssa lenkkeillen ja metsissä samoillen, käypä hän viikottain pelaamassa biljardiakin paikallisella klubilla ystäviensä kanssa. Koulutukseltaan mies on metsätalousinsinööri, joskin työkseen hän tekee ihan muun alan töitä."

Turhaa nippelitietoa:
- Laineikkaat puolipitkät tummanruskeat hiukset "wolf cut"-tyyliin leikattuna, parransänkeä, sinivihreänruskeat silmät, 185 cm & 77 kg.
- (Folk)metallimiehenä pukeutuu useimmiten tummiin koristeellisiin vaatteisiin sekä Dr. Martenseihin, mies pitää myös paljon keskiaikais- ja viikinkiaiheisia sormuksia sekä kaula- ja käsikoruja.
- Suomalaisen isänsä puolelta sukujuuria löytyy Skandinaviassa ja Karjalassa, äitinsä puolelta saksalaisten lisäksi Italialassa ja Puolassa - omien sanojensa mukaan "kunnon mixaus siis".
- Heikko kaukonäkö (-4,5), joutuu käyttämään silmälaseja/piilolinssejä.
- Miehellä oli lähes 10 vuotta alaselkään asti ulottuvat pitkät hiukset (aina mustaksi värjättynä!), jotka hän sittemmin leikkasi.