Suuresta koostaan huolimatta Quarteto ei ole ratsastettaessa mikään "valtamerilaiva", vaan ori on ketterä ja liikkeissään nopea. Orin isä on GP-tasolla kilpaillut huippulusitano, emä Quinta elelee siitostamman sekä harrastehevosen elämää. Emänisä on PSG-tasolla kilpaillut ja sittemmin historiallisten lajien pariin siirtynyt ruunikko.

Sukutiedot

Licranço mkm psl, 170 cm | EVM	{	Incógnito trn psl, 169 cm	{	Apóstolo
				Senhorita II
		Amarena mkm psl, 162 cm	{	Bailador
				Europa
Quinta rt (pearl-kantaja) psl, 160 cm | EVM	{	Fronteiro rn psl, 167 cm	{	Cetim
				Laetitia
		Oitava trt (pearl-kantaja) psl, 159 cm	{	Touro
				Olímpia

Sukuselvitys
Kuulin Magnukselta, että Pohjois-Pohjanmaalla asuva kenttäratsastaja Liisa Tuoninen tekee tilauksesta hevosten sukuselvittelyitä, joten tietysti pyysin häntä tutkimaan Quarteton sukua tarkemmin - minulla itselläni kun ei ollut siihen aikaa saati osaamista. Liisa otti pestin mielellään vastaan ja lähetti minulle kaivamansa datan parin viikon sisällä. Kiitokset hänelle orin suvun selvityksestä! -Mikaela (Eli sukarin © Lissu T., kiitos!)

Isänemä Amarena (mustankimo, 162cm) polveutui härkätaisteluihin käytetyistä oreista, ja kenties juuri noiden orien vaikutuksesta tamma oli hyvin rohkea, vahvatahtoinen ja hieman kova. Sellainen hevonen, joka ei lässytystä kaivannut tai aran käsittelijän kanssa käyttäytynyt. Selkeät rajat, tiukka kuri ja armeijakomento, niillä eväin kimo tuntui olevan paitsi yhteistyökykyisin, myös tyytyväisin. Omille varsoilleen sekä laumansa muille tammoille Amarena piti aivan yhtä tiukkaa kuria kuin mitä se odotti ihmisten pitävän itselleen, eikä Amarenan laumassa tosiaan tapeltu tai lähdetty karkureissulle, vaikka myrskyn seurauksena puu olisikin kaatunut aidan päälle. Kieltämättä hieman putkiaivoinen hevonen inhosi muutoksia tai asioiden eri tavalla tekemistä, joten uuden opetteleminen jonkin vanhan käytösmallin päälle oli kivinen tie. Kun kimo jotain oppi se oppi tarttui kuin tauti, ja monen yllätykseksi happamankiukkuinen kurinrakastaja oli jämäköissä käsissä tallin pehmein, yhteistyökykyisin ja kaiken päälle näyttävinkin ratsuhevonen. Amarena kokosi ja lisäsi tavalla, jota etenkin klassisissa opeissa sekä nykykouluratsastuksen turhanpäiväisiin huitomisiin kyllästyneissä piireissä arvostetaan, se kantoi itsensä hienosti liikkuen harmonisin, ilmavin, tasapainoisin liikkein. Etuosa ei kauhonut, takaosa ei jäänyt liikkeissä jälkeen, tamma ei hukannut selkä- tai vatsalihaksiaan.
Pitkälti ratsastusominaisuuksiensa vuoksi Amarena astutettiin useita kertoja. Olihan se melko korrektirakenteinenkin, ryhdikäs ja hyväjalkainen hevonen, joskin vähän orimainen vahvoine kauloineen ja erityisesti sukupuolensa huomioiden lyhyenpuoleisine runkoineen. Takaosa kuitenkin kulmautui hienosti, kaula oli sopivalla tavalla niin päähän kuin runkoonkin liittynyt, niska pitkä ja lavat erinomaiset – loppuunsa hyvin vähän moitittavaa veistoksellisessa, uljaassa kokonaisuudessa. Oli tamma nuorena, 1-2 -vuotiaana, voittanut hopea- ja kultamitaleita sekä koreillut BIS-kehissä. Orivalinnoissa kiinnitettiin erityistä huomiota luonteeseen, vaihtelevin tuloksin; Amarenan vahva luonne myös periytyi melko vahvasti. Sen tuiminkin jälkeläinen on kuitenkin käsiteltävissä ja ratsastettavissa, kaikki kuusi ovat tehneet työuraa kuka mihinkin painottuen olympiakouluratsusta karjatilan astetta komeampaan työhevoseen.
Älykäs, rohkea, sosiaalinen, nöyrä ja yhteistyöhaluinen, erittäin korkea työmotivaatio – isänisä Incógnito (tummanruunikko, 169cm) edusti monin tavoin sitä, mitä lusitanon tai ylipäätään hyvän käyttöhevosen luonteelta haetaan. Ori ei hämmentynyt erilaisten ihmisten käsittely- ja ratsastustapojen poikkeavuudesta tai mennyt solmuun, mikäli satulaan nousi kokemattomampi ihminen, jonka tasapaino huojui tai avut olivat keskenänsä ristiriitaiset. Upea luonne yhdessä erinomaisen ratsastettavuuden kanssa tekikin Incógnitosta omistajansa parhaan hevosen; hyväluontoinen, oppivainen, töistä nauttiva ori oli todella helppo kouluttaa eteenpäin sekä totuttaa kisapaikkojen hälyyn. Vieraat paikat, toiset orit, kovaäänisten kuulutukset, yleisön edessä esiintyminen tai televisiokameratkaan eivät oria hetkauttaneet, ennemmin se sai hieman lisäpontta tekemiseensä päästessään oikein esiintymään. Kansainvälisissä Intermediate I-II -luokissa kilpailleesta komealiikkeisestä lusitanosta tulikin yksi Portugalin ylpeydenaiheista, laajalti niin menestystä kuin mediahuomiotakin niittänyt epävirallinen maa- ja rotulähettiläs, joka nosti kouluratsastusmaailman kiinnostusta iberialaisrotuja kohtaan kohisten.
Kirkkaine mantelisilmineen, upeasti kaarevine kuitenkin liioittelemattomine kauloineen ja veistoksellisine päineen Incógnito oli komea näky. Se oli rodunomaisen ryhdikäs, kompakti ja lihaksikas hevonen erinomaisine lapoineen ja järeinen, hyväluisine jalkoineen. Takaosa oli vahva ja hyvin kulmautunut aivan kuten hevonen muutoinkin, näyttelymenestystä Incógnito oli kerryttänyt jo nuorella iällä. Oria hehkutettiin medialle tyypillisesti paisutellen ja kärjistäen lusitanoihanteen kiteymäksi, ja vaikka moinen luonnehdinta olikin jo vähän ylilyödyn oloinen Incógnito oli silti erinomainen rotunsa edustaja, jolle luonnollisesti löytyi tammavieraita pitkäksi jonoksi. Tiukasti lusitanojalostuksessa pidetty Incógnito periytti sopusuhtaista, jaloa ulkomuotoa, erinomaisia liikkeitä ja kokoamiskykyä sekä teräksisiksi luonnehdittuja hermoja. Muutoin jälkeläisten luonteessa on hajontaa, vaikka pääpiirteittän Incógniton jälkeläiset ovatkin rodunomaisen hyväluontoisia.
Isä Licrançokaan (170cm, mustankimo) ilkeä hevonen ollut, hieman kiivasluontoinen, kova ja herkkä kylläkin, oikein perinteinen "ammattilaisen ratsu". Amarena piti kyllä poikansa ruodussa, ihmisillä oli vähän enemmän työtä vahvatahtoisen nuoren orin kanssa. Licrançosta kuitenkin huokui jo maitovarsana paitsi voimaa, myös karismaa, kuuluisaa "sitä jotain" mitä parhaissa kilparatsuissa on, joten ruunaus ei ollut ainakaan välitön vaihtoehto omistajan halutessa katsoa, olisiko orista kilparatsuksi, jolla kannattaisi myös astuttaa tammoja. Ikä hieman tasasi Licrançosta pahimpien teinihevosen hormonimyrskyjen tyynnyttyä, mutta ihan kenen tahansa käsiteltävää luottoratsua kimosta ei koskaan tullut. Se oli todella tarkka ratsastajansa avuista sekä tasapainosta reagoiden vahvasti jalkaa polkien tai pukkeja heitellen saadessaan turhan terävät pohkeet tai istunnan jarruttaessa, vaikka pohje pyysi eteenpäin. Täysstoppi ja pukki seurasi myös turhan kovan pidätteen tai joustamattoman käden myötä. Vastineeksi kauniista ratsastuksesta Licranço liikkui erinomaisesti, sillä oli selkeästi ylämäkeen rakentuneet, elastiset ja ilmavat liikkeet, eikä kimo tosiaan huitonut, kauhonut tai sohinut minne sattui. Erityisesti kootuissa liikkeissä lusitano kykeni esittämään sellaista tasapainoista harmonisuutta kera korrektin kehonkäytön, että aplodeja jaettiin seisten jo ennen kouluradan lopputervehdystä. Kansainvälisillä Grand Prix -radoilla pitkän uran tehnyt portugalilaistähti tanssahteli uransa huipennuksena olympiahopealle. Orin piaffe ja passage olivat kiistatta päivän parhaat, turhan terävän voimakkaat laukanvaihdot olivat pääsyy kultamitalin kavioista lipeämiseen.
Poikkeuksellisella päätöksellä Licranço hyväksyttiin myös oldenburgien jalostukseen, vuotuinen tammamäärä 15 tammaan rajoittaen. Omistajat valikoivat Licrançon puoliverimorsiamet tarkemmalla kammalla kuin lusitanojen kohdalla, minkä vuoksi oldenburgkantakirjaan merkittiin lopulta vain 11 varsaa. Lusitanovarsoja sen sijaan syntyi useita kymmeniä. Licrançon jälkeläisten luonteissa esiintyy hyvin selkeää kahtiajakoa mukautuvaisempien ja kovapäisempien välillä, mutta yhtäkään heikkohermoista tai arkaa varsaa kimosta ei jäänyt. Ori periytti vahvasti hyvää, vahvaa selkää sekä takaosaa, korrekteja liikkeitä sekä helppoa kokoamiskykyä; ominaisuuksia, joiden vuoksi se puoliverijalostukseen hyväksyttiin. Kimo oli suurilinjainen, jalo, ryhdikäs hevonen, jolla oli melko vahva kaula, lihaksikas sopusuhtainen runko erinomaisella selällä sekä takaosalla sekä järeät, hyväasentoiset ja -luiset jalat. Oikea satuhevonen, kävelevä veistos, joskin luonnepuoli oli sieltä saksalaisteosten, ei Disneyn, maailmasta.

Hieman pitkä selkä ja runko, muttei mitenkään hälyttävällä vaan tammoille kovin tyypillisellä tavalla. Kaunis kaareva, joskin vähän kevyt kaula, erittäin ilmeikäs pää kaulan latvatähtimäisenä jatkona. Hyvät lavat ja rintakehä, suhteessa muuhun hevoseen hieman pienenpuoleinen takaosa, jossa kuitenkin oli hyvä, vahva lanne, kaunismuotoinen lautanen sekä vahvat reidet. Jalat olivat hyväluiset ja siistit, vaikka vuohiset vennoiksi jäivätkin. Pitkä, matkaavoittava käynti olisi saanut olla hieman ilmavampaa, ravissa ja laukassa askel sai enemmän toivottua ilmavuutta. Kokoamiskykyä sen sijaan ei puuttunut, hyppytekniikkakin oli todella tasapainoinen. Lempeä, ymmärtäväinen, oppivainen luonne, korkea työmoraali ja halu tehdä aivan mitä tahansa työtä. Paperilla emä Quinta (160cm, rautias) vaikutti hyvältä perushevoselta, sellaiselta, joka voisi olla oikeastaan mitä tahansa harrastehevosesta siitostammaan. Kilpauraa tamma ei juuri tehnytkään, enemmän se viihdytti omistajaperhettään monipuolisena harrastehevosena, jonka saattoi ottaa mukaan myös lehmien laidunlohkolta toiselle siirtämiseen. Varsinaisen uransa, jonka takia tammasta tässäkin jutustellaan, lusitano teki siitoksessa. Quintalta jäi neljä jalostukseen hyväksyttyä poikaa sekä kaksi erinomaista, emänsä tavoin jalostuksessa vaikuttanutta tytärtä; lusitanosukuihin perehtynyt tunnistaa varmasti tamman nimen! Jokainen varsoista on emäänsä kompaktimpi, läpeensä laadukas hevonen rakenteesta liikkeisiin ja luonteeseen, ja tämä jälkeläisten tasaisen korkea laatu onkin tuonut Quintalle monia (epä)virallisia palkintoja tunnustuksia.
Quintaa ei tosiaan juuri kotinsa ulkopuolella nähnyt. Jonkin verran se kiersi rotunsa tapahtumissa ja näyttelyissä erityisesti maitovarsa allaan, ja vaikkei rautias koskaan tammaryhmänsä kaunein ollutkaan se sai silti hyviä arvosteluja sekä erityistä kiitosta luonteestaan. Tästä tietysti todisti hevosen monipuolinen käyttö kotioloissa, miten vauhkoontunut karja tai hälyisinkään näyttelyvarikko ei saanut Quintaa hätkähtämään tai edes huolestumaan ja kuinka varma, luotettava hevonen se oli vaikka selässä istuisi vain viisivuotias ratsastajanalku. Kyllähän tamma osaavan ihmisen kanssa kokosi komeasti, olisi siitä ainakin vaativiin ratsun saanut, esteitä rautias olisi hypännyt mielellään enemmän ja isompaakin kuin ne yksittäiset viritykset joita se toisinaan sai omistajaperheensä teinien kanssa ylittää.
Emänemä Oitava (159cm, tummanrautias) jouduttiin lopettamaan melko nuorella iällä varsomista seuranneisiin komplikaatioihin. Varsa, tamman toinen, jäi onneksi henkiin. Kaksi tammavarsaa (joista toinen on tietysti Quinta) jättänyt Oitava oli varsin tavanomainen tamma, vähän pitkäselkäinen ja -runkoinen, pikkuisen matalajalkainen, vähän arkinen moneen rotunsa jaloon yksilöön verrattuna. Tyttärensä ovat myös hieman pitkänsorttisia, perushyvännäköisiä hevosia, joilla ei kuitenkaan ole ollut rotutapahtumien näyttelyluokkien voittajan paikalle asiaa. Rautiaan, kuten tytärtensä, valttina on ollut erinomainen luonne. Niin karjanajoon, kouluratsastukseen kuin historiallisiin lajeihin koulutettu Oitava ehti alle kymmenvuotisen elämänsä aikana tehdä ja nähdä paljon. Ei se tietysti paljoa tai korkeilla tasoilla kilpaillut, etenkin kun omistajansa kilvoittelivat enemmän hyvän mielen ja taitojen koettelemisen vuoksi. Kameleonttimaisella taituruudella lajista toiseen vaihtanut tamma sopeutui samalla ilmiömäisyydellä erilaisten ratsastajien työpariksi hämmentymättä yhtikäs mistään, mitä satulassa puuhattiin. Jos oikein ilkeäksi haluaa heittäytyä voisi sanoa Oitavan olleen puoliautomaatti, joka ensin selvitti mitä ratsastaja tahtoi tehden sitten halutun yllättävänkin korrektiksi. Tamma tosiaan korjasi ja pelasti paljon, se oli hyvin mukautuvainen ja viisas hevonen jolle yhteiset onnistumiset tuntuivat olevan tärkeitä.
Vaikkei tamma itse merkittävä kilpahevonen tai juhlittu periyttäjätamma ollutkaan, molemmat sen tyttäristä osoittautuivat ensiluokkaisiksi siitostammoiksi, joiden jälkeläiset ovat tehneet upeita uria niin kilpaurheilun kuin jalostuksen saralla.
Kouluratsu sekä historiallisten lajien taitaja, emänisä Fronteiro, teki käytännössä kaksi uraa. 167cm korkea ruunikko aloitti uransa kouluratsuna nousten Prix St. Georges -luokkiin tehden itselleen nimeä niin kotimaassaan Portugalissa kuin Espanjassakin. Kouluradat kuitenkin jäivät omistajansa löydettyä historiallisen ratsastuksen lajit, joten hiljakseen kouluratsastuksen maailma vaihtui turnajaishumuun. Viilipyttymäisen rauhallinen, rohkea mutta sopivalla tavalla varovainen ori olisi voinut olla mahtava härkätaisteluhevonen, niitä, jotka uskaltavat lähestyä härkää täydessä vauhdissa kuitenkin ymmärtäen varoa sarvia jo ennen ensimmäisen osuman tuomaa kipuopetusta. Fronteiron omistaja kuitenkin suhtautui jyrkän kielteisesti lajiin; mielipide, jonka voinemme yhdessä jakaa. Härkätaisteluiden sijaan lusitano sai osoittaa rohkeuttaan, periksiantamattomuuttaan sekä terävää päätänsä aivan toisissa ympyröissä kohoten etenkin joustauksessa melkoiseen maineeseen menestyksensä myötä. Hyvien luonneominaisuuksiensa lisäksi Fronteiro toimi pienin, kevyin avuin, kokosi erinomaisesti sekä lisäsi harvinaisen hienosti. Yleensä iberialaiset voittavat kokoamisessa häviten hieman lisäyksissä, Fronteiro taas loisti kummassakin tavalla, josta myös puoliveripiirit kiinnostuivat. Oria ei kuitenkaan koskaan koetettu saada hyväksytyksi yhdenkään puoliverikantakirjan jalostukseen.
Fronteirosta jäi lusitanovarsojen lisäksi myös joitakin barokkiristeytyksiä nimenomaan historiallisia lajeja silmällä pitäen. Hyvä hermorakenne, muutoinkin hyvä luonne sekä erinomainen ratsastettavuus periytyivät likimain jokaiselle ruunikon jälkeläisistä. Ori itse oli hyvin jalo, suurilinjainen ja kompakti lusitano, kaarevakaulainen ja vahvarunkoinen hevonen, jolla oli pitkät loivat lavat ja vahva selkä, hieman suppuvarpaiset etuset mutta todella hyvät takaset. Sen jälkeläiset eivät valitettavasti perineet isänsä rakennetta tai vahvaa, tervettä liikemekaniikkaa samalla prosentilla kuin millä isäorin hieno luonne periytyi. Yleensä takaosassa sekä käynnissä on sanomista jos jossain, hyvät lavat Fronteiron jälkeläisiltä kyllä löytyy. Rakenne saattaa jättää toivomisen varaa, periyttäjien kyvyt eivät; erityisesti Fronteiron tyttäret ovat olleet erittäin laadukkaita periyttäjiä, mistä johtuen Fronteiro halutaankin sukutauluissa nimenomaan emänisäksi tai pidemmällä sukutaulussa edelleen tammajälkeläistensä kautta.

Jälkeläiset
Ei tiedossa

Päiväkirja & valmennukset

Päiväkirjamerkintä syksyllä 2025: uusi koti, kirjoittanut omistaja
Koko Kyttylän porukka oli kerääntynyt katsomaan, kun Mikaela ajoi tallin pihaan traileri perässään. Nainen purki trailerista lusitanon, jonka lihaksikas, kaareva kaula kiilsi auringon valossa helmen lailla ja silmistä paloi rohkeus ja uteliaisuus. Jo melkein vitivalkoiseksi kimoutunut nuori ori nosti päänsä korkealle ilmaan ja päästi kovan hirnahduksen kuin kertoakseen, että tuleva tallin kuningas oli saapunut.
"Kyllä tuollaista hevosta kelpaa esitellä."
"Komea!"
"Aivan uskomattoman näköinen hevonen, tuhat kertaa upeampi livenä kuin niissä myyntipalstan valokuvissa."
Mikaela hymyili ylpeänä vastaukseksi. Hän talutteli hevosta jonkin aikaa tallipihalla, jotta tämä voisi vetreyttää lihaksiaan pitkän matkan jälkeen ennen sisälle viemistä.

Mikaela oli innoissaan hankkimastaan hevosesta. Hän oli haaveillut iberialaisesta kouluorista jo vuosikausia ja viimeinkin jättäessään kenttäratsastusuransa taakseen, hän alkoi omaa barokkiansa totisesti etsimään. Haave toteutuikin yllättävän nopeasti, kun Tatti löytyi Suomen markkinoilta Magnus Antoninin vinkkaamana - vieläpä edullisesti. Aluksi nainen mietti, että mitähän vikaa hevosessa on, kun orin hinta oli muihin vastaavan tasoisiin lusitanoihin verrattuna jopa ihan rikollisen halpa, mutta kun eläinlääkärin tutkimuksesta ja röntgenkuvistakaan ei löytynyt mitään moitittavaa, nainen uskalsi hevosen ostaa. Myyjä oli perustellut hintaa sillä, että hänellä ei ollut elämässään tapahtuneiden yllättävien muutosten takia enää aikaa hevoselle ja halusi vain saada sille uuden kodin nopeasti. Toki orilla ei myöskään ollut jalostusoikeutta, kantakirjattuna hevonen olisi ollut varmasti tyyriimpi. Mikaela siitä päättikin, että hänen luonaan asialle tehdään muutos. "Näin upeaa oriita ei ainakaan aleta ruunaamaan. Ainakaan vielä."

Kilpailukalenteri

Näyttelytulokset
-

Arvokilpailut, tarinallisesti merkittävät & villit kilpailut
08.11.2025  FIN  Karvaooppeli-baletti, Erikan talli, Helppo A - 3/14 (66.603 %)
08.11.2025  FIN  Karvaooppeli-baletti, Erikan talli, Vaativa B - 5/10 (65.615 %)

KRJ, vain sijoitukset (- kpl)
-