19. huhtikuuta 2024, päiväkirjamerkintä/tuotos Tulip Carnival, Alankomaat.
M & M Baroccoa edustavat hevoskuljetusautot saapuivat Stal Groenendaalin maille hieman ennen puolta seitsemää aamulla. Aamuaurinko näyttäytyi monina valonsäteinä varovasti puiden oksien välistä, tulppaaniniitty vielä lehdettömän lehmusrivin takana loisti punakellertävänä merenä tuoden lumoavan värimaailman ympäristöön. Joku ulkoilutti koiraansa niityn vierustalla, vastaan tuli myös pari ratsukkoa aamukävelyllä.
Auto ohjattiin pysäköintialueelle, jossa oli pysäköitynä jo ennestään vaikka kuinka monta hevoskuljetusautoa, rekkaa tai traileria. "No ei ainakaan olla liian ajoissa, porukkaa on vaikka kuinka." Nina totesi Meliselle pelkääjän paikalta.
Naisten perässä toista kuljetusautoa ajanut Magnus pysäköi auton heidän viereensä, hyppäsi autosta ulos ja lähti saman tien viilettämään kohti kilpakansliaa ilmoittaakseen hevosten ja kilpailijoiden saapuneen paikalle. Melise ja Nina avasivat hevosautojen ikkunat, jotta raitis kevätilma tavoittaisi hevoset. Aamuheinät oli jo syöty aiemmin, mutta eläimet odottivat jo seuraavia ruokia vatsoihinsa. "Jännittääkö?" Melise kysyi nuorikolta. "Nämä ovat varmaan ensimmäiset oikeasti isot kisat joihin osallistut."
"Eipä oikeastaan. Olen aika rennolla mielin täällä, pitkästä aikaa kunnon ulkokisat ulkomailla! Ja tietenkään ei tarvitse stressata poninkaan puolesta, Langlyn kanssa meillä menee niin hyvin."
"Hyvä niin! Itsekin uskon, että meillä menee ainakin Borgonhan kanssa hyvin, mutta Spion on vähän toista maata. Se on ollut vähän huonolla tuulella taas vaihteeksi, katsotaan pitääkö jättää jälkimmäinen luokka välistä jos se yhtään vaikuttaa ärtyneeltä..."
Magnus tuskin oli viittäkään minuuttia poissa kun jo palasikin kilpailijoiden luo. "Jaba-alue on sitten tuossa suunnassa, ja festivaalialue tuolla. He antoivat tapahtuma-aluekartatkin meille, jotta kukaan ei eksy täällä. Here you are, ladies."

Kello tuli nopeasti seitsemän, sitten kahdeksan. Tapahtuma-alueelle alkoi kertyä väkeä, niin kilpailijoita kuin heidän tukijoukkojaan, katsojia sekä pelkkiä festivaalialuevieraitakin. Yhdeksältä alkaisi tervetulonäytös - jota ainakin Nina odotti innolla - sitten olisi Helppo B, sitten Helppo A, johon Nina oli Langlyn kanssa osallistunut. Ninaa ei aiemmin jännittänyt, mutta huomatessaan, kuinka PALJON ihmisiä kilpa-alueella oli jo tähän aikaan, alkoi hänen vatsanpohjaansa kutitella. Langly on paras, se kyllä vie meidät maaliin, hän mietti.
Viimein oli Ninan ja Langlyn luokan vuoro. Nina istui tukevasti rautiaan orin koulusatulassa, otti kevyen tuntuman ja katsoi kouluradalle, jossa edellinen ratsukko oli lopettelemassa suoritustaan. Tukena ja turvana ollut Melise kannusti nuorta naista, joka irvisti samaan aikaan jännittyneenä ja innostuneena. "Teillä tulee menemään hyvin, onnea suoritukseen!"