Hevosesta

Kerron Pitsan luonteesta lisää kunhan se vähän saa ikää lisää.

Sukutiedot

Royal Yellow Xx-o rt, 164 cm | EVM	Carragold xx Xx-o rt, 165 cm	Golden Gates xx
		Carmina xx
	Royaltyfree xx Xx-t rn, 160 cm	Swain's Gold xx
		Exemplary xx
Rabbits xx Xx-t mkm, 159 cm | EVM	Rusty Nail xx Xx-oo trn, 161 cm | EVM	Funky Rooster xx
		Crimson Lotus xx
	Bunny Bunny xx Xx-t mkm, 163 cm | EVM	Lack Of Speed xx
		Lioness xx

SUKUSELVITYS

Kilpailukalenteri

KANTAKIRJALAUSUNTO
-

NÄYTTELYT
12.07.2025 PKK Tagetes, Varsat - LKV EO-Sert - tuom. Marjahilla
22.07.2025 PKK 7oaks Eventing, Varsat - EO-sert - tuom. Inna
22.07.2025 PKK Blacklake, Hevosvarsat - EO-sert - tuom. ScrewDriver

ARVOKILPAILUT, TARINALLISESTI MERKITTÄVÄT & VILLIT KILPAILUT
-

HISTORIALLINEN RATSASTUS (vain sijoitukset)
-

PERINTEISET VRL:N ALAISET (vain sijoitukset)
-

Kuulumisia

7/2025, Liisa Tuonisen vierailu Muurtoilassa (kirj. VRL-12701)
Ei ihan frutti di mare eikä Vemmelsäärikään
"Hyvänen aika ko varsat osaavatkin olla ihania, eihän näille voi olla lässyttämättä!" Pitsan, tämän ihastelun kohteeksi päätyneen punaisen täysiveritamman, puolesta olisimme Ninan kanssa voineet jättää lässyttämisen välistä. Ainakin varsa katseli meitä kovin epäluuloisen, vähän jännittyneen oloisena, kuitenkin niin uteliaana ettei karkuun lähtenyt vaan pysytteli siinä laitumelleen tunkeneiden kaksijalkaisten ihasteltavana.
"Melkoisen vahva kaula ja takaosa, etenkin tammaksi", höpötin siinä puoliksi itselleni, puoliksi Ninalle, "tästä ei tule semmoista keposenkapiaa silakkaa jolla on kaulansa tilalla kolmion mallinen nahkapurje.. No hei Pitsa, uskallatko vähän tutkia tämmösen ihime menninkäisen paidanhihaa? Saako sinua rapsuttaa?" Pieni varsanturpa pitkine kähäröine tuntokarvoineen tuli välillä lähemmäs kadoten kuitenkin kauemmas. Vielä jänskätti vähän liikaa.
"Onko sulla jotain lajihaaveita Pitsan kanssa?"
"Yleisratsu siitä on tulossa, vaan eihän tuota ikinä tiedä mitä tapahtuu. Ehkä Pitsa jännittää esteitä tai ei koskaan innostu kouluaidoista." Nyökkäilen, katson kuinka Pitsa nuuhkii nyt Nina hiuksia antaen naisen rapsutella lapaansa.
"Näin pienten kanssa on ihana rakennella pilvilinnoja, haaveilla ja unelmoida", pohdiskelin vähän kaihoisaan sävyyn ääneen Ninan nyökkäillessä innostuneen ymmärtäväisesti puheeni tahdissa, "kaikki on vielä mahdollista eikä tarvitse murehtia ontumia, keskelle tietä hajonnutta autonrengasta juuri niiden kisojen alla joista olisi tietysti voittanut kaiken ja mitä näitä nyt on."

Pikku-Pitsan päivä pällisteltävänä ei päättynyt siihen, Nina talutti Pupu-emän Pitsa siinä sivussa sisälle puunattavaksi. Hirveän suurta harjausoperaatiota ei tarvittu, emmekä ruvenneet kumpaakaan pesemään eikä sille oikeastaan ollut tarvettakaan, Pupukin oli suvainnut pysyä valkoisena hankkimatta laitumelta hennosti hohkaavaa vihreää heinärusketusta. Pitsan kohdalla harjailut olivat muutenkin enempi opetustilanne kuin oikeaa puunaamista, ja siinä käytävällä minäkin sain pikkutammaa ihan kunnolla rapsutella. Kyllä pehmeä varsanturkki sormenpäitä vasten nostattaa suupielet satavarmasti ylöspäin. Vielä ylemmäs, kun se varsa uskaltaa nuuhkia korvaasi, ohimoasi, tutustua ihan kunnolla vaikka pikkasen jännittää, ujostuttaa ja epäilyttää tommonen taukoamatta pälpättävä kaksijalkainen, jolla on vielä kummallisemmat vaatteet kuin noilla tutummilla kaksijaloilla.

Nina otti hevoset, minä sain kameran, ja pidimme pihalla pienen nopsan valokuvatuokion. Kyseistä tuokiota tosin venytti käteeni isketty Nikonin kamera, minä kun olen ihan Canon-ihmisiä enkä mukamas osannut väärän merkin kameraa käyttää. Pitsa-parka sai roppakaupalla siedätyshoitoa eri äänenkorkeudella raikuviin naurunpyrähdyksiin minun taivastellessani kameraa sekä ensimmäisten yritysten kuvausjälkeä Ninan säestäessä nauruani omallansa. Pupua ei paljoa kiinnostanut, se seisoi leppoisana paikoillaan näkemättä tilanteessa mitään reagoinnin arvoista. Silloin tällöin kimo rapsutteli varsaansa tai vähän töni Ninan olkapäätä kuin kysyäkseen, mitäs tässä tehdään vai tehdäänkö mitään. Jokunen potrettikuva Ninasta tammojensa kanssa, pääkuvia hevosista sekä jokunen oikein hehkeän edustava kuva Ninastakin, hänen naurustaan ja ilmeistään. Minusta on ihanaa kun ihminen ei turhaan himmaile ilmeittensä tai naurunsa kanssa, sellainen on kovin kovin viehättävää, jotenkin.. en tiedä, palavasti elävää?

Otin vielä jokusen kuvan molemmista palautettuamme tammat takaisin laitumelle. Takaisin talliin kävellessämme Nina jo selasi kuvia kamerasta nauraa räkättäen omille ilmeilleen sekä erityisesti Pitsan suloisuutta ihastellen, aivan kuten minäkin. Onhan siinä mielettömän suloinen, hyvännäköinen varsa, josta kasvaa tyypikäs kiva yleishevonen moneen menoon mikäli emäänsä tulee.