Ylläpitosopimus
Toukokuinen viima iski Heklan kasvoja kun hän käveli Turun kaduilla. Koivu oli jo hiirenkorvilla, nurmi vihersi - sen verran kuin keskustassa nurmea edes oli - ja kadut olivat täynnä ihmisiä niin työssäkäyvistä, opiskelijoista että lomalaisista. Osa kulki vielä talvitakeissaan, mutta vastaan tuli myös kesämekkoisia naisia ja shortsimiehiä. "Hmph" nainen hymähti itsekseen. Joillekin suomalaisille 12 astetta on näemmä jo kesä. Heklalla itsellään oli paksu villakangastakki, sillä paleli herkästi. Vasta sitten kun elohopea kohoaa yli kahdenkymmenen, voi hän takista luopua.
Nainen käveli vielä korttelin verran, katsoi Google Mapsiaan. Nurkan takana pitäisi olla oikea paikka... Kyllä. "Ignazio's Café", Hekla totesi ääneen osuessaan oikean kahvilan kohdalle.

Magnus odotti jo nurkkapöydän äärellä, asetellen tummansinistä puvuntakkiaan tuolille. Heklan nähdessään mies käveli tätä vastaan ja ojensi kätensä iloisesti ja varmasti. Espanjalaisen kädenpuristus oli jämäkkä ja varma, mutta silti lämmin ja miellyttävä. Sellainen, joka tulee jäämään hyvällä tavalla muistiin.
"Kiva, että pääsit paikalle. Olen sen verta vanhanaikainen ihminen, että teen kaikki hevosiin liittyvät sopimukset kasvotusten ja mieluiten kahvin kera." Miehen kasvoilla oli leveä, leikkisä hymy. "Ottaisitko kahvia, teetä?"
"Mokkalatte, kiitos."
Mies siirtyi kahvilan tiskille tilaamaan, jolloin Hekla kaivoi ripeästi laukkunsa sivutaskusta peilin, suki kevättuulen pörröttämiä hiuksiaan ja sipaisi vaivihkaa uuden kerroksen huulikiitoa. Kun kerta ollaan toistamiseen Antoninin hevosia vuokraamassa, pitää näyttää mahdollisimman siistiltä ja järkevältä, ei miltään variksenpelättimeltä näyttävälle ihmiselle kukaan kalliita hevosiaan vuokraisi.
"Tässä lattesi, ole hyvä. Otin myös meille palat vadelmapiirakkaa, näyttivät niin maukkailta. Toivottavasti syöt makeaa, pahoittelut, en edes kysynyt."
"Kysytkin vielä! Kiitos." Hekla oli punastua saadessaan moista kohtelua. Ei kukaan ole hänelle ikinä mitään tarjonnut, itse saanut aina omat eväänsä ostaa.
Magnus kaivoi salkustaan kannettavan tietokoneen sekä paperinivaskan, jonka levitti pöydälle Heklan nähtäväksi.
"Niin, nyt kun Luisin kanssa jouduttiin sopimus purkamaan, haluatko että jatketaan ihan samanlaisella sopimuksella vai tehdäänkö toisenlaista? Ilmeisesti haluat kuitenkin valmentautua ja kilpailla. Tässä oli se edellinen sopimus, saat vielä katsoa mitä se sisälsi, jos et muista enää tarkkaan."
Nainen luki dokumentit läpi. Kyseessä olisi jälleen kerran ylläpitosopimus, joka Luisin kohdalla purettiin hevosen jouduttua pitkälle sairaslomalle. Naisella oli ollut hakusessa taas hevonen, jonka kanssa voisi kilpailla ja valmentautua, tällä kertaa esteratsastuksessakin.
"Kyllä, tämä olisi iso toiveeni Aasankin kanssa."
"Hieno homma." Magnus avasi kannettavansa näytön. "Korjailen muutamat kohdat ennen kuin lähetän sopimuksen sinullekin sähköpostiin allekirjoitettavaksi."

Hekla silmäili edessään istuvaa tietokonetta näpyttelevää miestä. Magnus näytti oikein hyvältä vaaleanpunaisessa kauluspaidassaan ja tummansinisissä housuissaan, hiuksetkin ihan viimeisen päälle laitettuna. Miehen silmäkulmissa oli hieman iän tuomia juonteita ja korvan vierestä oli alkanut kasvamaan muutamia entistä harmaampia hiuksia, jotka vain toivat miehen ulkonäköön lisää karismaa.
"...mm, oliko jotain?"
Hekla säpsähti. Hän ei ollut kuunnellut yhtään mitään mitä mies oli sanonut.
"Oliko jotain?" nainen kysyi nolostuneena. "Siis anteeksi, mitä sanoitkaan?"
"Oliko siis jotain toiveita vuokrasopimuksen alkamispäivästä?"
"Ahaa, tuota, ei. Vaikka kesäkuussa?"
"Sopii minulle. Olen joka tapauksessa Saksassa reissussa ja palaan takaisin vasta 30.5. Kirjaan tähän, että ylläpitojakso alkaa 1.6. ja jatkuu toistaiseksi voimassa olevana, OK?"
"Käy!" Hekla nyökytti.
Magnus käänsi katseensa takaisin kannettavaan. Ehkä mies ei ollut Heklan tuijottelua huomannut... Tai sitten oli, mutta oli jättänyt asian omaan arvoonsa. Hekla tuskin kuitenkaan oli ensimmäinen eikä varmastikaan viimeinenkään nainen joka Magnusta oli katsellut. Ainakaan sen perusteella mitä oli jostain Pilvi Bask-jutuistakin kuullut.
"Noin, nyt on sopimusta muokkailtu, eli kerrottu mitkä ovat ehdot ylläpitojaksolle, mitä saat tehdä, mitkä asiat kuuluvat sinulle ja mitkä minulle, hevosen tiedot rekisterinumeroa myöten... ---" mies kävi läpi sopimuksen ja Heklan sen hyväksyessä lähetti naisen sähköpostiin.
"Niin ja jos sinua kiinnostaa tulla Aasan kanssa meille Norlingiin, niin pystyisin tallipaikan järjestämään. Meillä on ihan hyvä porukka. Pitäisi vaan sopia Joannan ja Siljan kanssa vielä, en ihan noin vain voi yksin tehdä päätöksiä."
"Siis tuohan olisi ihan mahtavaa jos onnistuisi!"
Hekla innostui silminnähden Magnuksen ehdotuksesta. Ensinnäkin, hän pääsisi uusiin piireihin tutustumaan uusiin ihmisiin! Olisi myös aina apua tarjolla itse hevosen omistajalta jos jotain sattuu, mahdolliset yhteiset kisamatkatkin onnistuisivat helposti. Ja no, ei häntä haittaisi Magnusta nähdä useamminkin...
"Otan yhteyttä sinuun, kun olen selvittänyt asioita..." Mies vastasi, puki takkinsa päälle ja irvisti nopeasti.
"Oli ihan hyvää vadelmapiirakkaa, tosin nyt on hampaanvälit täynnä niitä perkeleen siemeniä."

Heklaa nauratti.