Lisää Magnuksesta

Mistä olet kotoisin ja miten tänne Suomeen päädyit?
"Minulla on italialaiset sukujuuret mutta kasvanut olen suomalaistenkin suosimassa turistikaupungissa Fuengirolassa Espanjassa. Kotona meillä oli ja on edelleen hevosia, isäni Leopoldo kasvattaa PRE-hevosia ja äitini Vittoria vastaa ratsastuskoulun puolen asioista."
"Se oli vuosi 2018 kun päädyin pohjois-norjalaiselle barokkitallille Vinterhusiin ratsuttamaan tallin hevosia sekä opettamaan historiallisista ratsastuslajeista kiinnostuneita ratsastajia. Työt Vinterhusissa loppuivat vuoden 2021 lopulla kun tallin omistaja Ragnar ilmoitti lopettavansa hevosenpidon seuraavan puolen vuoden sisällä ja muuttavansa Kanadaan. Se oli surullista. En oikein tiennyt mitä tekisin seuraavaksi, joten laitoin omat hevoseni vuokralle ja reissasin Macaoon, missä tuli juhlittua ja vähän uhkapelailtuakin. Se oli hullua aikaa se." Magnus huokaisi, pudisti päätään ja korjasi asentoaan taukohuoneen sohvalla.
"Onneksi eräänä keväisenä päivänä 2022 Melise laittoi minulle viestiä ja kysyi, josko kiinnostaisi alkaa yhteistyökumppaniksi hevosalan yritykseen. Olimme tunteneet toisemme siihen mennessä ainakin pari vuotta ja meillä synkkasi alusta lähtien niin hyvin että yhteisen hevostilan perustaminen tuntui todella mahtavalta idealta. Hyvin nopealla aikataululla muutinkin sitten Suomeen Melisen luokse."
"Rakastan kotimaatani Espanjaa ja vierailen vanhempieni luona useinkin, mutta täällä Suomessa viihdyn erittäin hyvin. Rakastan neljää selkeän erilaista vuodenaikaa, pohjoismaista luontoa sekä suomalaista saunakulttuuria, jota pidin kyllä aluksi outona... Istua nyt lauteilla ilman rihman kiertämää vieraidenkin ihmisten kanssa, ja niin edelleen. Uskallan kuitenkin väittää, että olen nykyään parempi saunoja kuin Melise ("In your dreams!" Melisen huudahdus kuului tallikäytävältä)."
"Kieli tosin tuottaa edelleen vaikeuksia, vaikka kolme vuotta olenkin sitä ehtinyt opiskella. Osasyy huonoon suomenkielen taitooni ehkä on se, että suomalaisten kanssa keskustellessani he vaihtavat puhekielensä nopeasti englantiin huomatessaan kuinka surkeaa suomea puhun" mies naurahti.

Millainen hevostausta sinulla on?
"Kuten jo mainitsin, niin kotona meillä on ratsastuskoulu sekä PRE-siittola. Hevosia meillä on ollut aina ja ensimmäinen oma hevoseni oli 8-vuotiaana saamani andalusialaisruuna Santos, joka opetti minut ratsastamaan. Santosin kanssa kilpailin myös kouluratsastuksessa, joskin nuoruudessani en ikinä välittänyt noin muuten kilpailemisesta. Halusin tehdä kaikkea muuta, opetin temppuja maasta käsin sun muuta. 15-vuotiaana jouduin onnettomuuteen kun tallimme siitosori potkaisi päähäni, se meinasi viedä hengen mutta tässä ollaan ihme kyllä edelleen ("Kiitos Don Alejandro, jo edesmennyt ihmemies Andalusian vuorilta, joka auttoi minua löytämään hevoset ja itseni uudelleen traumaattisen kokemuksen jälkeen...")."
"Muutaman vuoden päästä pääsinkin sitten yliopistoon mutta kandin paperit saatuani palasin kotiin ratsastuskoulun oppilaita opettamaan sekä myyntihevosia kouluttamaan tehden ratsutustöitä muuallakin Espanjassa. 2018 muutin Norjaan kun sain sen työtarjouksen Vinterhusista, siellä työskennellessäni sain ratsastaa ja kilpailla Aragon XVI:llä, joka oli silloin vielä Ragnarin hevonen. Dressage Masters 2019:n voitto Aragonin kanssa oli se, mikä sinetöi kohtaloni kilparatsastajana."
"Vaikea uskoa, että kolmekymppisenä vielä jaksoin kiinnostua kilpailemisesta, monihan jo eläköityy siitä hommasta tuossa iässä" Magnus hymähti. "Aloitin historiallisista lajeista sekä kouluratsastuksesta, nykyään valmentaudun ja kilpailen myös este- ja kenttäratsastuksessa, eikä lännenratsastuskaan ihan vierasta ole. Näin se elämä muuttuu ja jokaisellahan se on omanlaisensa."

Missä kuvittelet olevasi viiden vuoden päästä?
"Elän hetkessä, joten en halua miettiä tulevaisuuttani liikaa. Toivottavasti elämä on silloin yhtä mukavaa kuin nyt. Hevosia ja paljon hyviä ihmisiä ympärilläni. Oman tallin perustaminen oli tosi iso juttu, kiitän Meliseä luottamuksesta ja siitä, että meidän yhteistyö on ollut saumatonta!"
"Ah, niin, toivottavasti viiden vuoden päästä osaan puhua suomeakin sujuvasti. Ja kenties vaihteeksi viedään Muurtoila hevosineen Espanjaan" mies totesi silmää vinkaten.

Haastattelun (englanninkielellä) toteutti Asta Sanikka vieraillessaan Muurtoilassa maaliskuussa 2025 (silloin, kun Magnus pyöritti Melise Paijonmaan kanssa vielä tallia yhdessä).

Magnuksen omat hevoset

VIP MVA Fn, KTK-II, KRJ-I ...
Cagarra de Lopo
PSL ♀, evm

VIP MVA Fn, KTK-II
Rubra
PSL ♀, evm

Zjablik
at ♀, evm

VIP MVA Fn, KTK-III
Carlota Oscura
SA ♀, evm

Titalee
Marw ♀, evm

Marrón Bignonia
cri ♀, evm

VIP MVA Fn, KTK-II
Rolieiro
cri ♂, evm

Loureiro
PSL ♂, evm

VIP MVA Fn, KTK-II
Rascallion
FWB ♂, 1 p.

FF, KTK-II
Corriola
IBW ♂, 1 p.

Kuvia

Kuvia vuosilta 2022->
                        

Kuvia vuosien 2018-2021 varrelta:
      

Kuvia muiden virtuaaliharrastajien hahmojen kanssa:
   
1. kuva Antonio Simoni, 2. kuva Olivia Arpiainen (kuvan © VRL-15053, kiitos!!)

Kuulumisia

Lokakuussa, Norjassa
Magnus tiiraili ympäristöään lentokentän saapuneiden aulassa, yrittäen etsiä ystäviään. Hän oli juuri saapunut Tromssan kautta Altaan tapaamaan entisiä työkavereitaan Radulfia ja Ofeliaa, jotka olivat pyytäneet hänet viikonloppuvierailulle. Aulassa oli hiljaista, vain joitain ihmisiä siellä täällä ja suurimmaksi osaksi niitä, jotka olivat hänen kanssaan samalla lennolla Altaan tullut.
"Magnus Antonini!"
Kultakutrinen mies, Radulf, riensi kädet levitettyinä espanjalaisen luokse ja rutisti Magnuksen halaukseensa. "Magnus, so nice to meet you!"
Radulf irtautui miehestä ja nopeasti silmäili tätä päästä varpaisiin. "Wow you have changed so much, you even got rid of your ponytail? Damn, you are handsome. What's up??"
Norjalaisen sinivihreät silmät kiilsivät ilosta ja onnesta, miehet kun eivät satunnaisia viestittelyitä lukuun ottamatta olleet pitäneet yhteyttä toisiinsa moneen vuoteen, saati sitten nähneet. Jep, edelleen samanlainen innokas ja ihastuttava Radulf, Magnus tokaisi mielessään.
"I'm very fine, thank you. You?"
Magnuksen katse harhautui Radulfin takaa ilmestyneeseen Ofeliaan, joka tervehti miestä pienellä hymyllä. "Hi." nainen sanoi rauhallisesti.
Magnuksen vatsassa muljahti. Heillä oli ollut Vinterhusin aikana erittäin lämpimät välit, mutta kumpikaan ei ikinä uskaltanut kysyä toisiltaan, ovatko he jotain. Magnus kiinnitti huomiota naisen nimettömässä olevaan sormukseen, josta päätteli tämän olevan jo jonkun toisen kanssa.
"Kiitos, meillä menee hyvin." Radulf vastasi. "Niin, tosiaan, menimme naimisiin huhtikuussa Ofelian kanssa. Ja vieläpä kirkossa! Tämmöiset pakanat."
"Ai, onnittelut!"
Tieto tuli yllätyksenä. Magnus oli tietenkin iloinen heidän puolestaan, mutta uutinen toi silti ristiriitaisia ajatuksia mieleen. Kunpa vain hän olisi aikoinaan ollut rohkeampi...
"Kiitos kiitos. Mutta, eiköhän mennä jo, ettei taksi vaan lähde ilman meitä." Radulf naurahti ja kaivoi kangaskassistaan kuivattuja turskasnacksejä. "Maistuuko?"

Radulfin ja Ofelian kotitalo oli pikkuruinen, tyypillinen pohjois-norjalainen kapea ja korkea puutalo Altan keskustassa. Läheinen kalasatama oli Radulfin työpaikka, mikä olikin osasyynä ihan keskustaan muuttamiselle. "Hevoset oli pakko tietty sijoittaa muualle, mutta kunhan tästä Ofeliakin valmistuu ammattiinsa ja saa töitä niin ollaan suunniteltu ostaa Vinterhusin vanhat tilukset takaisin. Toistaiseksi mennään siis vuokrakodissa."
"Aivan! Mitäs hevosia teillä vielä on?"
"Opale porskuttaa edelleen, Ofelian Frelser-knabstrupper oli pitkään ylläpidossa mutta tuli takaisin viime keväänä, heti häiden jälkeen. Jacinthe asustelee Suomen puolella Enontekiössä mutta käyn sitä välillä katsomassa, toisinaan kisailenkin sillä vielä. Pohjoisruotsalainen Ulfric ja Ragnarin islanninhevonenkin on edelleen meillä, se Lodur. Eihän sitä pois voi laittaa, jos vaikka setä vielä palaakin Kanadasta ja haluaa urhean ratsunsa takaisin..." Radulf hengähti ja jatkoi heti perään. "Urheista ratsuista tulikin mieleen, oletkin varmaan kuullut jo, että Rinascimento Sim Pratolino tekee paluun? Me ilmoittauduttiin heti, minä osallistun Opalella ja Jacinthella ja Ofelia mittelöi Frelserillä."
"Joo kuulin. Osallistun itsekin kolmella tammallani. Pitäisiköhän meidän mennä yhtä matkaa?" Magnus ehdotti. "Ajaisitte ensin Etelä-Suomeen ja jatketaan siitä eteenpäin, jos teille vaan sopii."
"No totta ihmeessä mennään porukalla! Ai että, aivan kuin ennen vanhaan!" Radulf innostui ja taputti Magnusta selkään niin kovaa että tuntui. "Tulee ihan Vinterhusin aikoja ikävä, meidän yhteisiä kisamatkoja ja muita reissuja... Kuule, sitten kun saamme Vinterhusin takaisin, olet tervetullut takaisin töihin."
Magnus hymyili takaisin. "Pidetään mielessä."

Myöhemmin lokakussa Italiassa, Rinascimento Sim Pratolino...
Ensimmäistä turnajaispäivää edeltävä aamu koitti. Kolmikko hevosineen oli saapunut Italiaan muutamaa päivää aiemmin, jotta ratsut voisivat rauhassa levätä ja totuttautua helteeseen, mikä parhaillaan koetteli Firenzeä.
Aurinkohattuinen Ofelia levitti punakoille kasvoilleen ja käsivarsilleen aurinkorasvaa samalla kun Radulf piileskeli hevoskuljetusrekan viereen pystytetyn teltan alla.
"Voi jestas, ei ole kyllä yhtään mun paikka tämä maa. Nytkin vaan istun liikkumatta mutta silti hiki virtaa."
"En minäkään tästä lämmöstä niin piittaa, mutta ei nyt valiteta. Kotikotona me ei nähdä aurinkoa ja lämpöä kuin vasta puolen vuoden päästä."
"Täältä tulee helpotusta!" Ruokakojuilla kierrellyt Magnus palasi teltalle kolme isoa simamukia käsissään ja jakoi ne seurueen kesken. "Pelkkää puhdasta paikallista sitrusjuomaa, eikä sisällä alkoholia. Meidän pitäisi muuten alkaa kasaamaan sitä renessanssileiriä ja vaihtaa asut, ettei meitä vaan diskata. Sain sormien heristelyitä ja tuijotuksia jo tästä kun hain simat shortseissa."
Radulf joi juomansa yhdellä kulauksella samalla nyökkäilen. "..joo. Aloitetaan."

Leirin rakennuksessa meni enemmän aikaa kuin oli kuviteltu, mutta lopputulos oli näyttävä. Yksi iso, kermanvärinen kangasteltta, jossa sinisiä leveitä pystyraitoja sekä kultaisia koristeyksityiskohtia. Heti teltan ulkopuolella seipään päässä liehui sininen viiri, jossa komeili Vinterhusin entinen logo (vuohipukin pää, jota ympäröi kultainen laakeriseppele). Teltan edustalle rakennettiin myös pieni tulentekopaikka ruoan valmistamista varten sekä asetettiin mäntypuusta itsevalmistettu ruokailuryhmä, teltan sisäpuolelle levitettiin makuualustoja sekä useita poron- ja lampaantaljoja pehmusteiksi nukkumista ja lepäämistä varten. Tietysti myös vaatteet vaihdettiin festivaalin henkeen sopiviksi, jotta leiriläiset eivät enää näyttäisi 2020-luvulla eläviltä.
Hillittynä pidetty Ofelia taputti riemuissaan käsiään yhteen. "Eiköhän me nyt olla valmiita turnajaisviikonloppuun!"

07.10.2025, uuden äärellä
"Se oli sitten siinä. Eiköhän oteta maljat tämän kunniaksi! Odottakaas...!"
Silja kaivoi taukohuoneen astiakaapista kolme Ikea-lasia, kaatoi niihin ripeästi jääkaapista löytämäänsä Proseccoa ja tarjosi asianosaisille juomat, jotka he yhdessä kilistelivät heinäntuoksuisessa taukohuoneessa. "Tervetuloa osa-omistajaksi Norling Ridningiin, Magnus!"
"Kiitoksia. Mahtava fiilis. Kyllä sitä tallin pyörittämistä jotenkin ehti kaivata."
"On hienoa, että lähdit puikkoihin." Silja jatkoi.
"Jep", Joanna totesi innoissaan. "Hyvä saada joku kolmaskin pyörittämään tallia, järjestämään tapahtumia ynnä muita. Ja, jos suoraan voi sanoa, upeaa saada vähän isompaa nimeä mukaan, et sinä kuitenkaan mikään tuntematon Suomessakaan ole."
"Ilo on minun puolellani. En ole tuntematon, en, mutta en minä julkisuudesta kamalasti välitä. Minä vain olen ja teen mistä tykkään."
"Puhut jo ihan kuin suomalainen! Niin vaatimaton." Joanna naurahti, johon Magnus vastasi hymyllä. "Vitsi vitsinä, Magnus! Ymmärrettävää. Onko sulla ideoita talven varalle?"
"No ei sen suurempia. Tuontihevosmyyntiä, isommat tamma- ja varsanäyttelyt, oripäivätyyppinen tapahtuma. Tällaisia pieniä juttuja ajatellut loppuvuodelle."
"Pieniä?" Joanna hihkaisi. "Tuossahan on vaikka ja mitä? Onnistuukohan nämä..."
"Kyllä onnistuu." Magnus korjasi puvuntakkinsa solmiota ja jatkoi: "Minä ainakin olen tottunut järjestämään vaikka ja mitä, ei huolta. Otan näistä isoimman vastuun, tietenkin."
"Jep, kyllä me pärjätään, Joanna, kaikki onnistuu!" Silja totesi. "Ei mitään pelkoa siitä."
"Joo, en minä tosissani ollut. Tai ehkä vähän, mutta ainahan sitä jonkun pitää olla vähän vastaan?" nainen naurahti takaisin.
"Joka tapauksessa", Magnus sanoi ja kaivoi laukustaan samppanjapullon. "Olen säästellyt tätä. Maistuisiko teille vielä samppanja?"

Power Jump 2025 After Ride
(Teksti pohjautuu Power Jumpin Discord-kanavalla käytyyn harrastajien väliseen roolipelaukseen kisojen after rideiltä)

01.09.2025, 14 tuntia myöhemmin...
"Ylös siitä! Perkele."
Magnus heräsi kovaan huudahdukseen. Hän varovasti avasi turvonneet silmänsä ja katsahti vieressään seisovaan naishenkilöön, joka tuijotti häntä moittiva ilme kasvoillaan.
"Se on maanantai-ilta ja aikuinen mies makoilee vielä kello kuusi?"
"...oh shit..." mies sopersi ja nousi istumaan.
Asta ojensi krapulaiselle Magnukselle särkylääkkeen ja vesilasin, jotka hän otti kädet vapisten vastaan.
"Vaeltelit tuolla hotellin aulassa ihan päissäs, aamuysiltä, paskasena ilman housuja ja kenkiä. Mihis nekin oot jättäny? Oli noloa tulla noutamaan sua sieltä, aula täynnä ihmisiäkin. Vartijat ei edes meinannu uskoa että olet hotellin asiakkaana ja mun seurassa, näytit ihan joltain laitapuolenkulkijalta."
"Nii ja tossa on sitten roskis, tähtää sinne, ettet vaan sotke lattioita."

Magnus vain mumisi vastaukseksi yrittäen pidätellä oksennusta, joka pyrki jatkuvasti ruokatorvea pitkin ylös. Hänen takaraivossaan jyskytti ja ohimossa viilteli voimakas nestehukasta aiheutuva kipu. Koko keho tärisi hulluna ja joka paikkaan koski.
"Hevoset on sit hoidettu, ei tarvitse niistä huolehtia. Sun vaan pitäis saada ittes kuntoon että päästään huomenna lennolle ja takas Suomeen."
"Sí, kiitos."

Magnuksen muisti alkoi palailla. Hitaasti, pätkittäin.
Power Jumpin after ride.
Narunveto, ennustaja, ympärillä pyörivät pellet, yhteiskuva uuden tuttavan Pilvi Baskin kanssa - nainen ainakin oli kuvassa edukseen. Snacksien syömistä, vanhan tutun Tijs Schepperin moikkaamista sekä rentoutumista poreammeessa, jossa käytiin syvällisiäkin keskusteluita kanssakilpailijoiden kanssa. Anton Seljavaara, aiemmin tavattu Pilvi, he ainakin kovaäänisinä jäivät mieleen... Anton oli myös tarjonnut muutamat oluet, vaikka aluksi Magnus kohteliaasti niistä kieltäytyikin. Tämän jälkeen baaritiskin ääreen keskustelemaan Kristiina Hirvosen kanssa, tietysti juotiin pari punaviinilasia hänen kanssaan. Muuan Hanneskin siinä kävi, mutta katosi aika pian. Kristiinan poistuttua omiin menoihinsa (ja joku Ezekiel kainalossaan) Magnuksen seuraan liittyi hopeatukkainen mies. Dorianko se oli? Erittäin miellyttävä nuorimies. Siinä miehet istuivat ja juttelivat kahden, kunnes heidän hetkensä keskeytti edellisen kerran tunteja sitten nähty Pilvi. "Mennäänkö pelaamaan räsypokkaa?" oli naisen ehdotus.
Seuraavaksi Magnus heräsikin hotellihuoneesta Astan karjumisiin.