Tapahtunut illalla 24.9.2026, kirjoittanut omistaja (Magnus)
Viime hetket alkoivat olemaan käsillä. Edellisestä viestistä Avrelianilta ("Nyt alkaa tapahtumaan.") oli hädin tuskin kulunut kolmeakymmentä minuuttia, mutta se piinaava odottelu tuntui vähintään useammalta tunnilta. Pyörin kotini tuvassa ympyrää, kävin välillä hakemassa jääkaapista lisää omenamehua (itsepuristettua, oman pihan punakaneleista, tietysti) ja vilkuilin kännykkääni minuutin välein, ettei minulta vain menisi ohi mikään viesti, jos vaikka puhelin jättäisi ilmoittamatta tekstarista. Televisiosta tuli joku Zorroista, jota yritin seurata saadakseni jotain muuta mietittävää, mutta enhän minä kyennyt keskittymään sitten ollenkaan.

Yllättäen puhelimeni alkoi soimaan. Suorastaan säikähdin sitä, sillä soittaminen yleensä tiesi jotain tärkeämpää ja kiireellisempää. Ei kai vain mitään ole sattunut?
"Tuntematon numero" luki näytössäni. Paskat minä vastaan tuollaisiin. Avrelian soittaisi omasta numerostaan, joten löin punaista luuria. Toivottavasti soittaja tajusi, etten ole kiinnostunut, kuka sitten olikaan. Laittakoot viestiä, jos on asiaa.

Hetkeen ei kuulunut mitään ja istuuduin keittiön pöydän ääreen, katse puhelimessani, toimintaelokuvan mölistessä taustalla. Miten voikin tällainen asia jännittää niin kauheasti?

Ja viimeinkin puhelimeni kilahti. Se oli tekstiviesti, lähettäjänä Avrelian Ismailov. Vatsanpohjasta otti, sillä tämä odottelu oli ollut ihan liian stressaavaa!

"Orivarsa. Kummatkin voivat hyvin."

Tämä oli uutinen, joka sai minut huokaisemaan helpotuksesta! Olen ollut Gracen tiineydestä ja synnytyksestä jopa enemmän innoissani kuin mitä olen omien tammojeni kohdalla yleensä ollut, sillä tästä varsasta olin haaveillut jo silloin kun minulla ei ollut tietoakaan, että Gracesta olisi minulle talliin jälkeläistä joskus tulossa.

"Mahtavaa kuulla! Onnea kasvattajalle! ♥" Näpytin vastaukseksi.
"Onnea uudelle varsanomistajalle." Venäläinen vastasi ja lähetti heti perään valokuvan, jossa tummanruskea varsa makoili puruilla emänsä vierellä.
"Kovasti yrittää puolituntinen jo jaloilleen, mutta ei vielä jalat kanna."
Oikein sydämestä otti, miten syötävän suloinen varsa oli ja kuinka olinkaan sen syntymistä ja näkemistä odottanut.
"Sopisiko tulla katsomaan varsaa Espanjan kisareissun jälkeen?"
"Laitan teevettä kiehumaan kuudes päivä."

3.11.2026 Varsaa katsomassa, kirjoittanut omistaja (Magnus)
"...se käyttää takaosaansa todella hyvin. Sillähän on ihan kunnon kouluhevosen liikkeet! Sen liike on lennokasta, maatavoittavaa ja voimakasta. Sehän suorastaan liitelee!"
"Tietysti, ei mitään muuta voi Gracen varsoista odottaa."

Ruunikko orivarsa ravasi, laukkasi, otti muutaman ilopukinkin kentällä emänsä vierellä juostessaan. Se oli kasvanut kovasti ensinäkemästä, olinhan nähnyt sen viimeksi vain pariviikkoisena ja nyt se oli korkeudeltaan melkein jo emänsä kokoinen!

Grace pysähtyi nuuskimaan maata ja alkoi piehtaroimaan. Varsa hyppäsi emänsä päälle, mutta kiepsahti saman tien kuperkeikalla takaisin jaloilleen kun Grace töytäisi tätä piehtaroidessaan. Varsa jäi seisomaan pöllämystyneenä aloilleen, mutta emänsä siinä piehtaroidessa päätti tulla meitä tutkimaan.
"Hei, pikkumies" totesin ruunikolle, joka nuuskaisi kämmentäni ja antoi rapsuttaa korvan takaa. Nelikuisella varsalla oli käytöstavat jo hyvin hallussa, eikä yrittänyt minua purra tai muuten töniä - ei sillä, että se olisi aiemmin sellaista tehnytkään (ainakaan tahallaan)! Varsaa oli siihen mennessä käsitelty jo todella paljon, osasi kulkea narussa ja käynyt kerran trailerissakin. Sen kanssa ei Avrelianin mukaan ole ikinä ole ollut sen suurempia haasteita missään arkipäiväisessä tilanteessa tai toiminnassa.

"Oliko sinulla ideoita virallisesta nimestä?" Avrelian kysyi. "W on tämän vuoden kirjain KWPN-hevoselle, mikäli sinne tarkoitus rekisteröidä."
"KWPN sopii oikein hyvin, sitä itsekin olin miettinyt. Joitain W-alkuisia nimiä olen pyöritellyt päässäni, mutta en tiedä, ovatko ne riittävän hyviä..."
"Riittävän hyviä? Kunhan nyt et mitään ihan todella typerää ole keksinyt niin varmasti on OK minullekin."
"No en mitään typerää... Mutta muun muassa Weeping Willows, Waltz Of Willows, Wellingtonia... Viimeinen nimi sopisi ainakin korkeaksi kasvavalle hevoselle, onhan se toinen nimi mammuttipetäjälle, todella isolle sypressikasville. Ja tästä varsasta tulee varmasti iso."
"Sitten sen nimeksi tulee Wellingtonia. Ei kannata enempää miettiä, tuo on hyvä."
Nyökkäsin vastaukseksi.

Varsasta tulisi siis Wellingtonia. Eli Will.
Kovasti odotan, että saan Willin kotiin ja pääsemme aloittamaan yhteisen elämämme!