"Ace Artifice", kirjoittanut omistaja
Jodochusin näkökulmasta:
Muistan ihailleeni Ace Artificeä ensimmäistä kertaa jo silloin, kun Dierk Mayerin hevosia oli pitkästä aikaa tarjolla. Orista en ennättänyt tarjousta itse edes antamaan kun se oli ehditty jo myydä, mutta samasta satsista sain kuitenkin ostettua KWPN-tamma Bonnie Fatelessin, ihanan estetamman, joka edelleen on omistuksessani. Vaikka Bonnie olikin nappiostos, jäi musta hannoverori silti mieleeni: haaveenani oli saada siitä sitten joskus edes jälkeläinen, kun kerta itse hevosta en saanut.
Vuosien jälkeen satuin juttelemaan Ace Artificen omistajan kanssa, jolle kerroin ihailustani oriita kohtaan ja puolitosissani totesin, että minä sitten haluan ostaa orin mikäli se ikinä tulee myyntiin - enpä olisi ikinä uskonut mitä omistaja siihen vastasi! Hän myi orin minulle siltä samalta istumalta, hänellä kun oli paljon hevosia ennestään eikä aikaa ollut riittävästi Ässälle. Siispä kaupat tehtiin ja hevonen muutti minulle (jee!).

Laverdiere Manoirin marraskuiset este- ja koulukilpailut olivat parhaillaan käynnissä. Magnus oli kilpailemassa useammalla omalla hevosellaan sekä yhdellä lainaratsullaan, seuraavaksi vuorossa oli 130 cm-rata Bergamot-oriilla.
Lähtölistaa lukiessaan silmään osui samassa luokassa kilpaileva Norjaa edustava Axel Møller, ratsulla Ace Artifice. Mamma mia, heidän startin haluan kyllä nähdä! Magnus on enemmän ja vähemmän aktiivisesti seurannut Ace Artificen kilpauraa jo vuosien ajan ja nyt kerrankin hän pääsisi näkemään hevosen radalla ihan omilla silmillään livenä.
Oman suorituksensa jälkeen mies luovutti Bergamotin Astalle hoidettavaksi ja suunnisti kohti verryttelyaluetta, jossa Axel parhaillaan kävelytti Acea. Magnus tietysti meni heti tätä tervehtimään.
Pian olikin norjalaiskilpailijan vuoro ("Onnea suoritukseen!" Magnus toivotti). Axel ratsasti Ace Artificen kentälle, pyysi hevosensa laukkaan ja ratsasti kohti ensimmäistä pystyestettä. Ratsukko hyppäsi esteet reilulla ilmavaralla, teki tiukkoja käännöksiä ja otti lyhyitäkin reittejä jotta aikaa menisi mahdollisimman vähän. Magnus seurasi ratsukon suoritusta, joka alkoi hyvin, mutta toiseksi viimeisen esteen kohdalla hevonen kielsi ja viimeiseltä esteeltä putosi puomi - rata päättyi lopulta 12 virhepisteeseen. Axel poistui radalta hevosta taputtaen ja kehuen mutta miehen ilme oli pettynyt.
"Sehän meni ihan hyvin, mitä nyt se kielto ja puomi."
"Olisi paremminkin voinut mennä, mutta tällaista se kisaaminen joskus on." Axel totesi. "Epäröin liikaa itse ennen okseria, ja hevonen aavisti sen ja pisti jarrut pohjaan. Ace ei yleensä kiellä helposti, mutta pitkästä aikaa teki niin."
"Aivan. Ace on kyllä herkän oloinen hevonen, näyttää sellaiselta ettei ole ihan helpoin ratsastettava."
"Ei ole helppo, ei. Acen omistaja pitää kyllä hevosesta, mutta on kuulemma laittanut sen hiljaiseen myyntiin. Jos saisi sille jostain uuden kodin, hänellä kun on muitakin kilpahevosia ihan riittävästi."
"Myynnissä?" Magnuksen mielenkiinto heräsi. "Tuota, mitenhän saisin tämän omistajan kiinni? Tässä olisi ostajaehdokas." Magnus naurahti ja osoitti itseänsä.
"Adelaide on hänen nimensä, hän myös on kisaamassa täällä. Hän varmaan on vielä laittamassa hevostaan kuntoon, seuraa mua niin mennään yhdessä häntä moikkaamaan. Purkaisitko Acen?" Axel sanoi miesten perässä kulkeneelle hevostenhoitajalle, joka otti oriin vastaan.

Miehet saapuivat hevoskuljetusrekalle, jonka luona Adelaide satuloi juuri hevostaan.
"Tässä olisi Acelle ostajaehdokas."
"Aijaa! Moi!" ruskeahiuksinen nainen tervehti.
"Magnus Antonini, kiva tavata."
"Adelaide Neves. Vai olet sinä Acesta kiinnostunut? Se on tosissaan myynnissä."
"Aluksi meinasin kysellä sitä jalostukseen, mutta kyllä minä mielelläni sen ostaisinkin." Magnus vastasi ja jatkoi hiljaisemmalla äänellä: "Ja hinnalla ei väliä."
"En siitä isoa hintaa pyydä. Tärkeintä olisi sille aktiivisempi koti ja tiedän että sinun luotasi sellaisen ori saisi. Ei tunneta toisiamme mutta tiedän millainen olet hevosihmisenä, voisin Acen laittaa sulle vaikka heti matkaan jos voisin." nainen naurahti vastaukseksi.
"Palaamme huomenna takaisin Iso-Britanniaan, pystymme järjestämään rahtauksen kunhan kaikki tarvittavat paperihommat on tehty. Ei ole enää niin helppoa kuljetella ja myydä eläimiä Iso-Britanniasta EU-alueelle ja toisin päin..." Adelaide vilkaisi puhelintaan. "Nyt pitää kiiruhtaa lämmittelyalueelle. Jutellaan lisää radan jälkeen vaikka limulasillisten kera." Adelaide jatkoi ja hymyili leveästi.
"Hienoa, tehdään näin!"