Tiedä mitä menninkäisiä Pralinka näkee, mutta ainakin se piippaa tiheämmin kuin avonainen Pokémon GO. Ei tietenkään samalla tavalla kuin se sovellus tai vaikka koira, piippaus tarkoittaa tässä tapauksessa melko kirjavaa käytöstä ihme vinkauksista pieniin sivuloikkiin, järkyttyneeseen puhinaan sekä silmien pyörittelyyn. Sisätiloissa tamma silmin nähden rauhoittuu, leijonanosa marsilaisista päivystää ulkosalla. Aivan totaalisesti luonnosta vieraantunut, pitkälle jalostettu urheiluhevonen..

Tammaparka on kyllä muutoinkin vähän syntymäsäikkyä sorttia, niitä, joiden totuttaminen vähän kaikkeen kesti pikkuisen pidempään kuin ikätovereidensa kohdalla. Enää tamma ei koeta tähyillä pesupaikan lattiakaivoon, mahtaako Pennywise vilkutella takaisin, klippauskone ei tarkoita hepulia eikä hampaiden raspaus vaadi rauhoittamista. Säyseä, hyväkäytöksinen, mukava aikuinen tästäkin (kuulemma jo pikkuvarsasta lähtien) kaikkea kauhistelevasta hevosesta kasvoi. Pralinka tosin kutiaa todella herkästi erityisesti vatsansa alta, mikä kannattaa pitää mielessään niin harjauksen kuin satulavyön kiristämisen aikana. Ei tamma näyki, potki tai muutoinkaan käy päälle, kovasti kuditessaan se vain saattaa ottaa reippaan sivuaskeleen sivulle sekä pudistella vartaloansa vimmalla, joka saa selkään lasketun huovan lentämään komeassa kaaressa kauemmas. Ötökätkin kiusaavat, pahimpina kesinä Pralinka-raasu oikeasti juoksee laitumella ötököitä karkuun kaikista myrkyistä, loimista ja hupuista huolimatta. Pralinka ei ole kesäisin öitä ulkona.
Useampikin Pralinkan mörönnäkökyvystä tietoinen puolituttuni yllättyy tamman astellessa niin traileriin kuin rekkaankin kerrasta, rentona ja tyytyväisenä, pälyilemättä yhtikäs mitään, ottamatta spurttia rampilla tai jämähtämättä sen eteen. Kaiken maailman kauhistukset asuvat selkeästi muualla. Pralinka kyllä arvostaa matkaseuraa, etenkin pidemmille reissuille. Tamma ei rupea riehumaan yksinkään tai ole perillä hermostuneen oloinen, matkaseura vain tuo hieman lisävarmuutta ja levollisuutta Pralinkan elämään. Hyvä, fiksu kuljettaa yksinäänkin, mikäli huonosti käy ja klinikalle on päästävä heti minun ei välttämättä tarvitse valkata hevoselleni henkistä tukea.

Maneesia parempaa paikkaa saa hakea, ainakin Pralinkan mielestä. Yksin maastoilusta voi vain haaveilla, Pralinka tarvitsee ainakin yhden, mielellään useamman ratsukon tuekseen ja turvakseen, tutuinkaan luottoihminen ei yksinään riitä. Porukalla maastoillessa kammotusten kyttääminen vähenee, parhaimmillaan unohtuu kokonaan. Vetohevoseksi tai peränpitäjäksi tammasta tosin ei ole, noilla paikoilla puntit alkavat tutista ja Pokémonit pomppia pusikoista.
Kentätkin voivat olla epäilyttäviä. Avoimessa ympäristössä olevat kentät eivät aiheuta epäilyksen värityksiä, sen sijaan metsän reunaan sijoitetut kentät ovat luonnollisesti kaiken maailman mielikuvitusmonstereiden metsästysmaita. Epäilyttävät pimeät nurkat iltahämärässä ulkosalla muodostavat Pralinkan mielessä paljon hämärän maneesin nurkkia suuremman uhan. Tässä minulla on tosiaan käsissäni urbaani pölvästi.

Sentään hieno, monipuolinen pölvästi. Tamman liikkeissä on voimaa ja sulavuutta, kunhan jännittyneisyyden saa ratsastettua pois. Hyppykaarikin on komea, tasapainoinen, mallisuoritus ponnistuksesta laskeutumiseen. Pralinka käyttää koko kehoaan liikkuessaan, myös hypätessä, se ei tosiaan raahaa jalkojansa tai löntystele selättömänä. Oikein rentona, tyytyväisenä tamma liikkuu suorastaan elegantisti, samalla tyylikkäällä, voimakkaan jäntevällä mielettömällä kehonhallinnalla kuin balettitanssijat. Hypätessä jokainen este, aivan tavallisista kaksiväripuomipystyistä lähtien, täytyy esitellä sujuvan radan takaamiseksi. Saatuaan ihmetellä puomit ja johteet Pralinka kykenee rentoutumaan eikä rupea jarruttelemaan, kiemurtelemaan, kieltämään juuri ennen estettä tai luikkimaan viime hetkellä kokonaan esteen ohitse. Pohjimmiltaan tamma taitaa kaivata reipasta itsetunnon kohotusta, ja ratsastajan runsasmuotoiset kehut, kiitokset ja kannustukset ovatkin oiva lääke. Pralinka ilahtuu silmissä saadessaan kehuja hyvästä pohkeenväistöstä, nätistä lävistäjästä, sujuvasta innarista, mistä tahansa.

Uudet maisemat aiheuttavat aina hieman sydämentykytyksiä. Nuorempana tamma suorastaan kammosi lippusiimoja, nykyään ne ovat korkeintaan epäilyttäviä, jotain mitä mulkaistaan ohi kävellessä muttei kuitenkaan juosta karkuun. Kodin ulkopuolella valmentautuminen sekä erityisesti kilpaileminen ovatkin aina melkoisia kysymysmerkkejä; kestävätkö Pralinkan hermot, onko vieras talli turhan jännittävä, ahdistaako C-tuomarin hattu tai liputtajan shokkivärjätyt hiukset? Vähän reppanahan tämä hevonen on, raukkaparka.
© Lissu T., kiitos!

Sukutiedot

Labirynt I trak, rnkm, 162 cm - EVM	{	Steuermann trak, m, 165 cm - EVM	{	Amethyst
				Silencia
		Lawina trak, rnkm, 163 cm - EVM	{	Koczkodan
				Lidia
Porcelana trak, rt, 162 cm - EVM	{	Lubin trak, tprt, 168 cm - EVM	{	Arrax xx
				Lisica
		Polina trak, rnkrj (To), 161 cm - EVM	{	Książę
				Princesa

JÄLKELÄISET
s. 05.07.2025 trak-t Percival Pelican, i. Have Blackbird

Päiväkirja & valmennukset

Kilpailukalenteri

Näyttelyt
20.07.2025 PKK Muurtoila, Rakenne: Puoliveriset - LKV KTK-sert EM: Tausta - tuom. Ainu
26.08.2025 PKK 7oaks Eventing, Rakenne: Hevostammat - LKV KTK-sert - tuom. Khaos

Arvokilpailut, tarinallisesti merkittävät & villit kilpailut
-

ERJ 2 kpl
19.09.2025 ERJ Holmberg, 110 cm - 4/39
20.09.2025 ERJ Holmberg, 110 cm - 2/39