Päiväkirjamerkintä joulukuussa 2023, kirjoittanut TK
Kolmas viikko työharjoittelua upeiden barokkien ja muiden hevosten parissa oli lähestymässä loppuaan ja olin jo miettimässä mitä tekisin viikonloppuvapaani aikana. Sitä ei lopulta tarvinnut kauaa pohtia, kun Magnus tupsahti paikalle laittaessani heiniä ja kysyi, että lähtisinkö huomenna kisahoitajaksi - ilmeisesti kaikki muut olivat estyneitä. Eipä sitä kauaa tarvinnut miettiä ennen kuin suostuin ja vietinkin loppuillan jännittäessä yhtä paljon, kuin jos olisin itse ollut menossa kilpailemaan.

Huonosti nukutun yön jälkeen olin reippaana aamuvarhain letittämässä Acen harjaa valmiiksi. Varusteet olin puunannut jo edellisenä päivänä ja hevonenkin oli ollut sotkematta itseään pahasti yöllä, joten ei mennyt kauaa kun hevonen ja varusteet oli pakattu ja matka kohti kisapaikkaa alkoi. Matka meni suorastaan hujauksessa ja pian traileri olikin jo pysäköity. Ace oli selvästi tietoinen siitä missä olimme, sillä se pakitti trailerista ulos kovan metelin säestämänä. Pitihän sitä nyt ilmoittaa, että kisapaikan komein ori on saapunut! Lähdin saman tien kävelyttämään Acea, jotta se ehtisi ihmetellä kisapaikan vilinää rauhassa ja saisi jotain muuta mietittävää. Hetken kyllä tuntui siltä että Ace kävelytti minua kun yritin pysyä sen tahdissa mukana, mutta mitä enemmän kävelimme niin sitä enemmän ori myös alkoi rauhoittua.

Kävelytyksen jälkeen Ace sai juoda hieman samalla kun hoidin sen varustamisen loppuun. Pian Magnus hakikin orin verryttelyä varten ja pääsin itse hetkeksi seuraamaan kouluratoja, sillä verryttelykentältä näki kilpakentälle juuri sopivasti. Verryttelyn jälkeen kävin vielä hetken kävelyttämässä Acea, joka oli rauhoittunut huomattavasti siitä kun saavuimme paikalle. Tuntui että ori alkoi vihdoin löytää sen kilpailuihin sopivan mielentilan ja unohtaa muut höyryämiset. Hyvin pian tauko oli ohi ja olikin jo Acen suorituksen aika. Olin saanut tehtäväksi videoida suorituksen, mutta keskittymiseni kameraan meinasi herpaantua kun jäin tuijottamaan ratsukkoa innoissani.

Onnistuneen suorituksen jälkeen Magnus halusi itse käydä kävelemässä Acen kanssa, joten jäin vielä seuraamaan pari suoritusta. Lopulta minulle tuli hieman kiire, mutta ehdin paikalle juuri sopivasti kun Magnus oli tulossa selästä alas. Ace oli vain kevyen hikinen joten varusteiden purun jälkeen pyyhkäisin sen kostealla sienellä läpi. Acen suoritus oli luokan keskivaiheilla, joten laitoimme Acen vuokrakarsinaan lepäämään ja menimme seuraamaan loput suoritukset. Loppujen lopuksi tuloksena olikin Acelle voitto! Syöksyin kiireellä noutamaan hevosen palkintojenjakoon, jonka jälkeen päivä olikin meidän osaltamme pulkassa.

Kotona Ace tuli trailerista rauhallisena, tiesihän se että päivän työ oli jo tehty. Kello ei ollut vielä paljoa joten kävin orin kanssa lähimaastossa kävelemässä vielä noin puolen tunnin lenkin ennen kuin toimitin sen tarhaansa ansaituille heinille.

Kouluvalmennus 01/24, valmensi Aino Kurkinen (VRL-12701)
Toivoin tosissani pitäväni vähän ammattimaisemman otteen kuin ensimmäisessä Magnukselle pitämässäni valmennuksessa. Ainahan minä olen ystävällinen ja tuttavallinen, enkä minä sitä yleensä harmittele - ainakaan kauhean paljoa. Viimeksi taisin vain olla vähän turhankin fanityttöä, tai siltä ainakin tuntui pohtiessani valmennusta jälkikäteen. Kaiketi Magnus oli kuitenkin tyytyväinen siihen oikeaan asiaan jonka sain suustani ulos, sillä mies ei ollut perunut toista valmennusta. Onneksi, tuskin olisin kehdannut osallistua yksiinkään koulukilpailuihin moisen jälkeen!

Adoniksen sijaan Magnus ratsasti tällä kertaa Acella, jo aikuisikään ehtineellä holsteinorilla. Komea, näyttävä ori tämäkin, jonka käynnin laatu näkyi vaikka hevonen kulkikin vielä hyvin pitkänä, pää sekä kaula rennosti alhaalla kannettuna, ilman mitään sen kummoisempaa työstämistä ratsastajan osalta kuin pyyntö kävellä osoitettuun suuntaan. Tavanomaisten tervehdysten sekä nopeiden kuulumisten vaihtojen jälkeen annoin Magnuksen ja Acen hetken lämmitellä alkukäyntien verran ennen kuin otin valmentajan roolin. Ensi töikseni pyysin Magnusta siirtymään noin metrin verran uran sisäpuolelle, jottei aita antaisi sen enempää hevoselle kuin ratsastajallekaan tukea vaan kaikki työ pitäisi tehdä ihan itse. Kulmat ohjeistin ratsastamaan takaosakäännösmäisesti; tällä tavoin Acen ulkolapa sekä -kylki saisivat välittömästi kunnolla huomiota. Etenkin kokeneempien hevosten kanssa kulmat ovat muutenkin petollisia hevosen tehdessä ne aika lailla itsekseen, joten pienenä lisävarmisteluna neuvoin pidättämään Acea istunnalla hieman ennen kulmaa, jotta ori varmasti kuuntelisi kulmaan kääntävät avut - ja jotta Magnus itsekin ratsastaisi kulmat. Yksinkertaiset asiat ovat monesti monen ratsastajan, minunkin, kompastuskiviä. Muutaman kierroksen jälkeen vähän temponvaihteluita, samat perusharjoitukset jatkuivat ravissa. Ace vaikutti valtavan tyytyväiseltä oloonsa, ori liikkui rentona hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä valumatta ponnettomaan käyntiin tai raviin, vaikka Magnus edelleen ratsasti paitsi melko pitkällä ohjalla, myös pitkällä hevosella. Laukankin mies sai ratsastaa kevyessä istunnassa, edelleen aika pitkällä hevosella, jotta Acella olisi tilaa käyttää selkäänsä. Vasta kaikkien askellajien läpikäynnin sekä lyhyiden välikäyntien jälkeen Magnus lähti ratsastamaan oria lyhyempään, korkeampaan työskentelymuotoon. Tietysti hevosta pitää vähän koota jo selkään istuessa, on aivan turha harhaluulo, että kokoaminen alkaisi vasta vaativissa. Hevosen rakenne nyt on mitä se on ja kokoaminen sekä mahdollisimman pehmeä, hevosystävällinen apujenkäyttö ei ole suositeltavaa vaan minimivaatimus jokaiselle ratsastajalle, joilla autamme hevosta kantamaan itsensä, meidät ja pitämään treenit miellyttävinä.

Vaikka yleensä teetän mielelläni yksinkertaisia perusjuttuja valmentaessani ratsukkoa ensimmäisen kerran, olimme sopineet Magnuksen kanssa hyppäävämme Acen kanssa suoraan syvään päähän orin kapasiteetin ylärajalle. Välikäyntien jälkeen Magnus sai hetken ratsastaa itsenäisesti, tehdä sellaisen verryttelyn kuin tekisi ennen kilpailusuoritusta. Hyväkäytöksinen herrasmiesori tuntui vähän röyhistelevän rintaansa selkeän tyytyväisenä päästessään haastavampien tehtävien pariin. Minua vähän nauratti, taisin sanoakin ääneen Acen vaikuttavan hevoselta, joka kokoaa vaikka itse itsensä jos se tarkoittaa kunnon pilkuntarkkaa tekniikkatreeniä. Leppoisan ilmeen alta löytyi selkeän reaktiivinen hevonen, nopea ja tarkka, joka kyllä tiedotti ne kerrat joina Magnuksen pidäte viipyi hetken liian pitkään tai pohkeiden käyttö ei ollut merkinanto vaan ennemmin puolittainen puristus. Ei pukkeja, pystyyn hyppäämistä tai muitakaan dramaattisuuksia, vaan hetkeksi koventuva ilme, hännän terävä huiskautus, parin askeleen nykivämpi liike ylipäätään jännittyneellä hevosella.
Otimme työn alle hieman pidemmälle viedyn version tehtävästä, jota Magnus oli ratsastanut jo Adoniksen kanssa. Avotaivutuksesta voltille, tällä kertaa siitä edelleen sulkutaivutukseen. Aktiivinen ravi, tasainen taivutus, takaosa ei saanut laahata tai myöskään olla liikkeen edellä. Vaikka laahaava takaosa on yleisempi ongelma, oletin hiljaa itsekseni Acen kaltaisen herkän, reaktiivisen hevosen osuvan niihin harvoihin, joilla takaosa voisi olla edellä. Tämä jäi arvoitukseksi, sillä kaikki avosta volttiin sekä edelleen sulkuun sujuivat hyvin harmonisesti, aktiivisella, riittävän kootulla ravilla, hyvin yhteen pelaavilla avuilla sekä ratsastajan ja hevosen välisellä kommunikaatiolla.

Hieman yllättäen laukkatehtävissä, päivän päätehtävissä, ratsukko haparoi. Laukanvaihdot joka toisella askeleella onnistuivat vaihtelevasti; joskus Ace vaihtoi laukan pyytämättä yhden askeleen jälkeen, kertaalleen Magnuksen avut olivat turhan terävät ja pienen jalanpoljenta-askelkuvion seurauksena vaihtojen välissä oli kolme askelta. Viiden vaihdon perättäinen sarja, vaihto jokaisella askeleella, sujui toivotulla askelmäärällä. Ace kuitenkin teki välillä kookkaat, melkein hypähtävät vaihdot, eikä laukan tahti pysynyt tasaisena tahdin joko kiihtyessä tai hiipuessa viimeisille vaihdoille. Piruetin askelmäärä ei ollut osua kohdilleen, niitä tuli liikaa. Vaikkei Ace turhautunutkaan, vaan lähti aina kiitosmyötäysten jälkeen intoa puhkuen uuteen suoritukseen pudotimme piruetin puolikkaaksi ja laukanvaihdotkin sarjatyyppisten vaihtojen sijaan vastalaukkakahdeksikoksi, jossa laukka vaihtui ympyröiden liitoskohdissa. Todella herkkä hevonen, kuitenkin hyvällä tavalla. Helpotetut tehtävät sujuivat paljon paremmin puolipiruettikin oli sellainen kuin kuului ollakin, ja ennen kaikkea Ace vaikutti vähän rennommalta. Ei se ollut erityisen kireältä näyttänyt aikaisemminkaan, mutta eron huomasi silti ihan vierestä seuraten, Magnuksen mukaan satulassa vielä selkeämmin. Viimeiset laukat olivatkin todella vapaata irrottelulaukkaa ilman sen suurempia ohjeita tai tavoitteita ratsastajan puolelta, pelkkää hauskanpitoa. Jotta valmennus loppuisi varmasti onnistumisen tunteeseen Magnus ratsasti vielä yhden avo - voltti - sulku -tehtävän ennen loppuverryttelyihin siirtymistä, eikä tälläkään kerralla liikesarjasta löytynyt moitittavaa. Kaunis, aktiivinen ravi, hieno muoto ilman yliyrittämistä tai nippuun painumista, hyvää siistiä apujen käyttöä. Heikompia päiviä hevosillakin, se niille suotakoon, tuumimme Magnuksen kanssa Acen venyessä jälleen pitkäksi, rennon matalaksi hevoseksi loppuravien aikana.