Hevosesta

Ada on lempeä, ihastuttava tamma. Se on ihmisten hevonen, joka tervehtii kaikki karsinansa ohi kävelevät tallilaiset iloisesti hörisemällä. Ada on siinä mielessä vähän koiramainenkin, että se suorastaan pyytää tekemistä tai vähintään edes kontaktia ihmisiltä. Mikäli tamma ikinä käyttäytyy passiivisesti voi päätellä, että jokin on vialla.
Kuten ehkä tamman yleistemperamentista pystyy jo arvata, se on myös käsiteltäessä ja hoidettaessa miellyttävä. Sen voi hoitaa karsinassa tai käytävällä tai vaikka tallipihalla vapaana, se ei mihinkään keksi lähteä. Pitkät harjaus- ja rapsutussessiot ovat mustan tamman mieleen, oikeasta kohdasta rapsutellessa se saattaa vaikka yrittää rapsuttaa takaisin...
Kisapaikoilla ja muillakin yleisillä paikoilla tamma käyttäytyy rauhallisesti. Toki vieraat hevoset tai vieras ympäristö tätäkin tammaa kiinnostaa, mutta Adan kanssa ei silti tarvitse sen kummemmin olla "silmät selässä".

Tamma on erittäin herkkä ratsastajan avuille ja reagoi pienimpäänkin pohkeen paineeseen tai painopisteen muutokseen, mitkä tekevätkin Adasta edistyneempien ratsastajien unelman. Se kokoaa itsensä luonnostaan ja liikkuu ryhdikkäästi ratsastajaansa tarkasti kuunnellen ja ohjeita odottaen. Hevosen raviliike on kevyttä ja vähän jopa ei-barokkimaisen lennokasta, laukka isoliikkeistä ja pyöreää. Musta on sinnikäs ja hyvin tarkka työskennellessään, mikä onkin elintärkeä piirre kouluratsulle. Tamma osaa intermediate I-tason liikkeet sekä joitain GP-tasonkin liikkeitä eli Adalla olisi varmasti potentiaalia korkeammallekin, mutta toistaiseksi tamman kanssa on jääty nykyiselle tasolle. Adalla voi ratsastaa myös kokemattomammatkin, tämä tamma ei kauhistu vaikkei siltä mitään välttämättä vaadittaisikaan.
Lusitanosta voi saada pienellä treenillä myös esteratsun, ja tämä pätee myös Adaan. Adalla on aina ollut hyvä hyppytyyli ja ennen kaikkea intoa hypätä. Tietenkään se ei hyppää niin sulavasti kuin esteratsastukseen jalostettu puoliverinen, mutta barokkihevoselta ei tarvitse vaatiakaan parhainta mahdollista suoritusta niin visuaalisesti kuin tekniikaltakaan - kunhan ratsukolla kummallakin on kivaa ja ennen kaikkea meno on turvallista! Radalla tamma menee vauhdilla ja sen kanssa voi ottaa huoletta lyhyempiäkin reittejä. Adan kanssa on kevääseen 2025 mennessä hypätty ratana metriä ja yksittäisinä kokeiltu 120 cm-esteitä, joiden ylittämiset eivät ole Adalle olleet kirjaimellisesti isojakaan ponnistuksia.

Sukutiedot

Temerário rn psl-o, 166 cm | EVM	Titã trn psl-o, 168 cm	Titan IIX
		Carmina
	Gralha mkm psl-t, 159 cm	Gavião
		Luna CX
Canela de Lopo rnvkk psl-t, 161 cm | EVM	Carismático IVII vkk psl-o, 164 cm	Lobo de Oceana
		Dourada
	Pimenta trn psl-t, 158 cm	Aço
		Esmeralda I

SUKUSELVITYS
"Adan suvusta tiesin etukäteen sen verran, että isä oli GP-tason kouluhevonen ja emä siitostamma eteläisestä Portugalista. Sukupuiden tutkiminen ei kuitenkaan ole minun heiniäni, joten pyysin Vinterhusin aikaista entistä työkaveriani Ofelia Úlfurdottiria (joka on kehittänyt hevosten sukujen tutkimisesta ihan kunnon harrastuksen itselleen) selvittämään Adan sukua hieman lisää; kuka sitä nyt ei haluaisi tietää, mitä yhden lempihevosensa taustalta löytyy? Viikon päästä Word-tiedoston kilahtaessa sähköpostiini ja sen lukiessani sainkin yllättyä, kuinka erilaisia lusitanoja tammani sukutaulussa on: isän puolelta tasokkaita kouluhevosia sekä klassiselta että modernilta puolelta, emän puolelta kenttäratsukin. Voinee varmaan sanoa, että Ada on onnistunut perimään jokaiselta isovanhemmaltaan parhaimmat piirteet ja taidot!" -Magnus

Isä Temerário on modernin kouluratsastuksen korkeimmassa luokassa sekä working equitationissa kilpaillut jalostusori. Portugalin valtionsiittolassa asuvaa oria on käytetty runsaasti jalostuksessa ja se tuntuukin löytyvän joka toisen tämän ja viime vuosikymmenen aikana syntyneiden lusitanojen suvuista joko isänä tai isänisänä. Orin luonnetta kehutaan sanoilla "tulinen, rohkea ja periksiantamaton", ratsastettavuudesta sanotaan "lahjakas mutta vaativa hevonen, joka loistaa oikeissa käsissä". Rakenteensa ori on selväsi perinyt isältään Titãlta, ainoan eron näiden kahden orin välillä voisi sanoa olevan värin.
Isänisä Titã oli yksi menestyneimmistä portugalilaisista kouluratsuista. Intermediate II-tasolla asti kilpaillut elegantti ori oli erittäin hyväliikkeinen, rakenteeltaan korrekti ja rodunomainen, todella hurmaava myös luonteeltaankin. Titãa käytettiin jalostuksessa paljon myös ns. huonoille ja keskinkertaisille tammoille, sillä orin hyvät piirteet periytyivät vahvasti jälkeläisilleen. Titã astui tammoja vielä 28-vuotiaana kunnes lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.
Isänemä Gralha oli tamma, johon sopisi tarina rumasta ankanpoikasesta. Mustankimo, kuvissa jo täysin valkoinen tamma oli kasvatettu pienellä portugalilaisella maalaistallilla, josta se oli myöhemmin päätynyt lissabonlaiselle ratsastuskoululle, tallin omistajan projektihevoseksi. Puutteellisesti ratsukoulutetulle ja käsitellylle Gralhalle tehtiin pohjatyöt uudestaan ja vuosikausia kestäneen, mutta tuloksia tuottaneen koulutuksen jälkeen tammasta saatiin näyttävä klassisen puolen kouluratsu. Omistajansa kilpaili Gralhan kanssa alta escuela-luokissa, tamman kanssa kierreltiin myös erilaisissa näytöksissä ja näyttelyissä. Sen lisäksi, että Gralha oli taitava ratsu, sen pisimmillään etupolviin asti ulottuva harja käänsi kaikkien katseet. Gralhalla on neljä jälkeläistä, kaikki oreja. Gralha kuoli 23-vuotiaana, oletettavasti vanhuuteen.

Emä Canela de Lopo elelee siitostammana Lopon siittolassa. Canelalla kilpailtiin nuoruudessaan kouluratsastuksessa Medium-tasolla asti, sen lisäksi tamma toimi valjakkohevosenakin. Ruunivoikko tamma on tyypikäs, aavistuksen pitkärunkoinen mutta lusitanoksi selvästi tunnistettavissa, näyttelyissä tamma on saanut paljon kehuja sen hyvistä jalka-asennoista sekä erittäin rotutyypillisestä kuperahkosta päästään. Canelan sanotaan olevan lempeäluonteinen, mutta kohdatessaan vääryyttä osaa kyllä pitää puolensa. Canela on erinomainen emä, se hoitaa varsansa hyvin ja vaikka suojelevainen jälkikasvuaan kohtaan onkin, ihmisiä kohtaan se ei ole ikinä ollut ärhäkkä.
Emänisä Carismático IVII oli englantilaisen kenttäratsastaja Julia Rowlandin pitkäaikainen kilpahevonen, jolla on hieno ura takanaan. Voikko ori aloitti kilpauransa 7-vuotiaana ja kapusi muutaman kilpakauden aikana CIC2-tasolle Julian kanssa. Menestystä ratsukko keräsi niin Iso-Britanniassa kuin naapurimaassa Irlannissakin. Rotuleima oli Carismáticolla hyvin puutteellinen, mutta menestyksekäs kilpaura sekä hyvä suku takasivat orille jalostusoikeuden. Carismáticon varsoista osa kilpailee isänsä tavoin kenttäratsastuksessa, mutta valtaosa jälkeläisistä ovat koulu- tai WE-hevosia. Carismático myytiin 16-vuotiaana takaisin Portugaliin Haras de Lopon siittolaan, jossa ori astuu edelleen, joskin vain harvasti.
Emänemä Pimenta oli farolaisen siittolan jalostustammoja. Tummanruunikko tamma oli melko vaatimaton hevonen kilpatuloksiltaan tai näyttelykiertelyiltään, mutta tamman jokaisesta jälkeläisestä on tullut varsin kelpoja ratsuja niin koulukilparadoilla, työratsastuksessa kuin tavan harrasteratsuinakin. Asiaan pitkälti vaikuttanee myös suku, sillä tamma linjautuu suoraan tunnetuimpiin ja menestyksekkäimpiin koululusitanoihin. Pimenta oli luonteeltaan rauhallinen ja kiltti, erittäin hyvä emätamma. Pimenta ehti jättää jälkeensä peräti 11 varsaa ennen kuin tamma lopetettiin terveydellisistä syistä.

JÄLKELÄISET
s. 11.07.2024 psl-t Renata de Magno, i. Remigio - om. Liisa Tuoninen
s. 22.07.2024 psl-o Andorinhão, i. Adorno d'Brilhar - om. Watson & Boissieu
s. 11.09.2024 psl-t Calluna de Magno, i. Callahan - om. Muurtoila
s. 03.02.2025 ibw-o Corriola, i. Cerenis - om. Muurtoila
s. 27.04.2025 sgsh-t Luz del Amanecer, i. Charlatan - om. Miroslav Kozlov

Kilpailukalenteri

Kilpailustatistiikka: startteja (sis. villit, jaokselliset, perinteiset) yht. 23 joista 1 tuotoskilpailuosallistuminen (voitto)
Porrastetut (KRJ): 4609.34, taso 9/8

KRJ-I (104.500p)
30.06.2025, Kesäkuun varsinainen laatuarvostelutilaisuus 8 + 41 + 20 + 20 + 15 = 104,5 p.

KANTAKIRJALAUSUNTO 01.08.2024
KTK-II, pisteillä 18,5 + 18,5 + 18 = 55p / 76.39%
- Erinomaiset leimat. Hyvä pää ja kaula. Pysty lapa ja pitkähkö runko.

NÄYTTELYT
PKK
11.05.2024 PKK M & M Barocco, Rakenneluokka: PRE & PSL - KTK-sert EM: Kokonaisuus - tuom. Valo
25.05.2024 PKK M & M Barocco, Rakenneluokka: Lämmin- ja täysiveriset - LKV KTK-sert - tuom. ScrewDriver
06.06.2024 PKK M & M Barocco, Rakenneluokka: PRE & PSL - KTK-sert - tuom. Marjahilla
05.07.2024 PKK Stable Misang, Rakenne: Hevostammat - LKV KTK-Sert - tuom. Marjahilla

07.02.2024 PKK Stal Felis, Muu kuva: Vapaavalintainen kuva - KP - tuom. ScrewDriver (kuva)
"Vaikka kuva saattaakin olla nopeasti tehty, ei voi muuta kuin kiinnittää huomiota kaikkiin sen yksityiskohtiin; tietää vilkaisullakin missä ollaan, ketä ollaan, mitä edustetaan, ja että voitto saapui juuri omiin käsiin."
07.02.2025 PKK Zen, Muu kuva: liikekuva barokkihevosille - KP EM: tausta - tuom. Pölhö (kuva)
"Upea auringonlasku väreineen, kultaisen valon lämpö hohkaa näytön läpi. Kuvassa on aistittavissa pehmeää iloittelua — ratsukot ovat kokonaisuudessaan hyvin rauhallisen ja leppoisan oloisia, the evening leisure ride. Tekniikka on rento, piirtäjän varmuus näkyy."
13.02.2025 PKK Muurtoila, Muu kuva: Kisatunnelmaa - KP EM: yksityiskohdat - tuom. Inna (kuva)
26.03.2025 PKK Twin Falls Farm, Muu kuva: Kilpailukuva - KP - tuom. Jii (kuva)
"Kilpakamat vimpan päälle, jotta aivan häikäisee! Kiva pystymallinen sommitelma."
26.03.2025 PKK Twin Falls Farm, Muu kuva: Liikekuva - KP - tuom. aksu (kuva)
16.04.2025 PKK Arrowhill, Muu kuva: Kuin satua - KP EM: yksityiskohdat - tuom. Tay (kuva)
"Kauniit värit ja upeat hevoset, paljon kivoja yksityiskohtia."
09.06.2025 PKK Krekilänkulma, EM-luokka: Vapaa kuva - EM: Tarinallisuus - tuom. Inna (kuva)
22.07.2025 PKK Blacklake, Muu kuva: EM-luokka kesäteemaisille kuville - EM: Maisema - tuom. ScrewDriver (kuva)
22.07.2025 PKK 7oaks Eventing, Muu kuva: Treenissä - LKV KP - tuom. ScrewDriver (kuva)
"Parhaiten tehtävänantoa vastaava kokonaisuus, jossa mukaan piirretty sivusta katsova valmentaja lisää taustaan kivaa tarinallisuutta ja yksityiskohtaa."
08.10.2025 PKK Norling Ridning, EM-luokka: Vapaa kuva - LKV EM: Upeus - tuom. Valo (kuva)
"Upea tunnelmallinen kokonaisuus hienoilla yksityiskohdilla. Ratsukolla hauska ja hieno asu."

Muut näyttelyt
14.02.2025 Ystävänpäivän Värinäyttelyt, Orange Woods, lk. Uljas Musta - LKV1 BIS4, LKP: Uljas Musta / EM: Old School Classic
"Tyylikäs, klassinen musta. Jokainen karva ja yksittäinen jouhi täydellisessä pytingissä. Orimaisen komeasti kehässä esiintynyt tamma."

ARVOKILPAILUT, TARINALLISESTI MERKITTÄVÄT & VILLIT KILPAILUT
31.05.2024  FIN  KRJ Cup Runoratsut, Vaativa A - 5/88 (77,500 %)
11.06.2024  RUS  Summer Palooza, Kozlov Estate, Prix St. Georges - 6/22 (72.655 %)
11.06.2024  RUS  Summer Palooza, Kozlov Estate, Intermediate I - 1/33 (83.688 %)
10.08.2024  FIN  Guldholm Summer Festival, Kultasaaren Kartano, Vaativa A - 5/54 (80.904 %)
10.01.2025  ITA  Sim Prix 2025, Gran Premio di Roma Eterna, 100 cm - 1/44 0 vp 57,667 s (tuotos)
Tuomareiden kommentit: “Muikean oloinen ratsastaja, joka itsevarmoin ottein ohjaa hevostansa voittoa kohti. Pirteä tunnelma, kivat värit ja hienot varjot.” “Iloisesta tunnelmasta päätellen luokka menee hyvin. Teemaa hyödynnetty onnistuneesti.” “Jos kilpailussa olisi jaossa palkinto hienoimmista aurinkolaseista, se menisi ehdottomasti tänne! Tyylikästä edustusta Red Bullilta ja Espanjalta. Kuvassa on kiva värimaailma ja se on kokonaisuutena sekä F1-teemainen että mieleenpainuva.”
22.02.2025  USA  Sunset Tides Equestrian Festival, Intermediate I - 6/44 (75,645 %)
08.03.2025  FRA  Champion de la Lavande, 1. osakilpailu, Prix St. Georges - 12/18 (68.562 %)
12.7.2025  FIN  Maaseutu Champion, Erikan talli, 120 cm - 10/37 4 vp
13.07.2025  FIN  Maaseutu Champion, Erikan talli, 90 cm (me) - 23/37 8 vp 69.543 s
30.08.2025  USA  ERJ Power Jump 2025, Sunny Horse, Kutsuvierasluokka (120 cm) - 5/28 4 vp 62.759 s (tuotos)
32.08.2025  USA  ERJ Power Jump 2025, Sunny Horse, Arvoluokka (120 cm) - 52/88 8 vp 82.528 s


HISTORIALLINEN RATSASTUS (vain sijoitukset)
25.02.2025 VHRY Stud Hrebero, Asetaitorata, metsästys I - 5/16
27.09.2025 VHRY Zen, Asetaitorata, metsästys II - 3/14
27.09.2025 VHRY Zen, Peitsaus - 6/19

PERINTEISET VRL:N ALAISET (vain sijoitukset)

PALKINTOKAAPPI

1. ruusuke © Orange Wood Ranch, 2. & 3. © Sim Prix, 4. loimi © Varustevaunu, 5. ruusuke © Erika (VRL-15053)

Kuulumisia

4/24: PK-merkintä, Adan ostotilanne, kirjoittanut omistaja
"Magnus! My love!" Korkeaääninen nainen kiljahti ja juoksi pää kolmantena jalkana syleilemään miestä. "How are you? It's been ages for God's sake! Almost 5 years you know?? It's so good to see you here, my dear!"
"I'm fine, very fine, thank you for asking, how about you, Lily?"
Joan Fernandes Espinozan vaimo, saksalaissyntyinen Lina Emilia - tai ihan vain Lily - todellakin oli äärimmäisen tuttavallinen ja ystävällinen nainen, vallan ihastuttava ja karismaattinen persoona myös Magnuksen mielestä.
"You came to see our black beauty, right? She IS gorgeous, truly she is. She was imported from Portugal a year ago but sadly we can't keep her anymore... But hey, let's eat first! Right, my dear?" tummatukkainen nainen katsahti espanjalaismieheensä, joka jo pyöritteli tamman suitsia käsissään. "Jesus man, Joan, put them away, this man needs food! --- Oh, by the way, how's Ragnar?"

Herkullisen lounaan aikana Magnus kertoi värikkäästä elämästään Norjassa Ragnarin, Radulfin ja Ofelian kanssa kuin myös Vinterhusin lopettamisesta neljää vuotta myöhemmin. Lily oli harmissaan kuullessaan, ettei ehkä enää ikinä edes kuulisi Ragnarista, joka Aragon XVI:n oli heiltä alunperin ostanutkin, mutta oli kuitenkin tyytyväinen, että ori oli edelleen kuvioissa mukana. "...yhdessä Melisen kanssa tosiaan perustimme tallin Suomeen. Norjaan tottuneena Suomi ei ollut paha paikka muuttaa, vaikka toki välillä sitä tänne Espanjaan kaipaankin." Magnus totesi hieman haikailevasti. "Täysin ymmärrettävää. Olet kyllä aina tervetullut meille." Lily vastasi lämmin hymy kasvoillaan.

Oli koeratsastuksen vuoro. Magnus toki tiesi jo, että Espinozan kasvattamat ja välittämät hevoset olivat aivan ylivertaisia, mutta tietenkin ne oli koeratsastettava ennen ostopäätöstä. Mies kävi läpi kaikki askellajit, kävi muutamia vaativamman tason kouluratsastustehtävää ja kokeili pieniä esteitäkin - ja jo parinkymmenen minuutin kuluttua pysähtyi kentän laidalle pariskunnan luokse: "Tämä lähtee mukaani."

3/25: PK-merkintä, irtohypytystilaisuus Kuuran Suomenratsuissa, 100-120 cm, kirjoittanut Katri Helminen (tuotoskuva)
Julkaistessani ilmoituksen avoimesta irtohypytystapahtumasta en olisi osannut kuvitellakaan, että osallistujalistalle eksyisi tavanomaisten suomenhevosten, puoliveristen ja ponien lisäksi niinkin eksoottinen ilmestys kuin portugalilainen musta lusitano. Sellainen Magnuksen esittämä kymmenvuotias Cagarra de Lopo kuitenkin oli, ja vaikka ensinäkemältä hevonen olikin kovin barokkimallinen, ei se lopulta pärjännyt kujassa ollenkaan niin kehnosti kuin etukäteen olin pelännyt. Itse asiassa tammalla oli yllättävänkin matkaavoittava laukka, minkä vuoksi sille sopivaksi kuvittelemani estevälit jäivätkin todellisuudessa auttamatta liian lyhyiksi. Adan suorittamisintoa moinen arviointivirhe ei vaikuttanut häiritsevän, mutta hyppyjen laatuun se vaikutti kuitenkin sen verran negatiivisesti, ettei välejä kannattanut jättää pidentämättä esteiden korotuksen yhteydessä. Tämän jälkeen tamma vasta vauhtiin pääsikin, eikä sitä missään vaiheessa tarvinnut kannustaa etenemään kujassa reippaampaa; sen sijaan Magnus sai olla tarkkana, ettei päästänyt hevostaan yhtään liian aikaisin irti kujaan alkukiihdytyksen estämiseksi. Estetekniikaltaan Ada oli yllättävänkin näppärä ja erityisesti tamman ylälinjan käyttö miellytti silmääni kovasti. Etujalkojaan hevonen olisi tietysti voinut taivuttaa enemmän ja takajalkansakin se olisi saanut mieluummin avata kuin kipristää mahansa alle, mutta näilläkin eväillä reilun metrin korkuiset esteet ylittyivät poikkeuksetta vaivattomasti ja iloisella mielellä. Magnuskin vaikutti olevan tyytyväinen näkemäänsä uskaltaen paljastaa vasta hypytyksen loputtua, että kouluratsuna kunnostautuneen Adan vuoden 2025 tavoitteet liittyivät vahvasti esteratsastukseen – hatunnoston arvoinen suunnitelma, jonka onnistumiselle en tämän päivän suorituksen perusteella nähnyt mitään estettä; ainakaan Adan yrittämisestä hyppääminen ei tulisi jäämään kiinni.

4/25: Kouluvalmennus, valmentanut Aino Kurkinen (VRL-12701)
Ilokseni, sekä kieltämättä helpotuksekseni, Magnus kutsui minut toisenkin kerran valmentamaan. En siis ollut antanut itsestäni täysin toistaitoista tai tyystin teinimäistä kuvaa ensimmäisellä kerralla! Tälläkin kertaa pitäisin kaksi valmennusta, ensin Magnukselle ja lusitanotammalleen, sitten Meliselle pienhevosoreineen. Kumpikin hevosista oli minulle nimenä tuttu, erityisesti Cagarra de Lopon uraa seurasin suurella mielenkiinnolla. Kenties Murahti-orin olisi pitänyt kiehtoa minua enemmän, minullahan oli suomenhevosia muttei lusitanoja, mutta kyllähän tuollainen laatutamma kääntää päitä saaden seuraajia roturajojen ylikin! Samoissa luokissahan minäkin puoliverisineni kilpailen.

Tiedä häntä, kumpi meistä hymyili leveämmin, minä vaiko Magnus. Cagarra, kotoisammin Ada, selvästi paistatteli silmäterän asemassa. Kiistatta kaunis, laadukas tamma vaikutti yksinkertaisen hurmaavalta persoonalta, minuakin se oli tervehtinyt kuin vanhaa tuttua. Selkeän rauhallinen, omissa nahoissaan viihtyvä tamma ei turhia stressannut tai hätäillyt, vaikka kunnon alkukäyntejä edelsi kohtalaisen pitkä alkulöntystely vaihtaessamme Magnuksen kanssa kuulumisia sekä miehen kertoessa Adan kauden tavoitteita. Power Jump 120cm tasolla yllätti!
Aluksi Ada sai liikkua melko vapaassa, pitkässä muodossa, kunhan kantoi itsensä sekä liikkui riittävän aktiivisesti. Verryttelyn laukkaosuuden ohjeistin ratsastamaan kevyessä istunnassa. Alun tehtävät olivat niitä tavanomaisia harjoitustehtäviä, joita varmasti jokainen valmentaja ja ratsastuksenopettaja teettää kyllästymiseen asti. Mutta kun ne toimivat! Magnuksen ja Adan kanssa erityisesti verryttely tuntui vähän liikenteenohjaukselta, hevonen kun liikkui todella hienosti, oli kuulolla, ei vaatinut herättelemistä eikä sen puoleen jarruttelujakaan.

Oli minulla onneksi muutakin virkaa kuin kertoa sopiva väli suunnanmuutoksille ja siirtymille. Luonnollisesti Magnus lähti ratsastamaan tammaansa lyhyempään, korrektimpaan muotoon harjoitusten edetessä, ja samaa tahtia lisäsimme tehtävien vaatimustasoa. Erilaiset väistöt ja taivutukset sekä kulmien ratsastaminen takaosakäännösmäisesti nousivat tänään pääosaan, laukassa ratsukko taas pyöri pääty-ympyröillä vastalaukan sekä laukanvaihtojen parissa. Melko runsaasti sekaan ripotellut käyntipätkät rytmittivät valmennusta, jolle olimme varanneet muutoinkin hieman reippaammin aikaa kuin sen tavanomainen kolmivarttisen työskentelyn plus verryttelyt.
Magnuksen ja Adan työskentelyä oli suoranainen ilo seurata. Molemmat tuntuivat hymyilevän, ja oliko tuo ihmekään, tehtävien sujuessa kuin hyvin harjoiteltu, huippuunsa hiottu tanssi! Taivutukset olivat tasaisia, tamman liikkeiden tempo ei kärsinyt vaan pysyi tasaisena niin suoralla uralla kuin taivutustenkin aikana. Muutaman kerran tarkastin taivutuksen rehellisyyden pyytämällä Magnusta ratsastamaan temponmuutoksen kesken taivutusta. Ada pysyi pohkeen edessä, pakka niin sanotusti kasassa, tamma ei hämmentynyt temponmuutoksesta eikä taivutus kärsinyt. Erityisen hyvilläni olin siitä, miten rehellisesti koko kehollaan Ada Magnuksen apuihin vastasi; kaula ei taipunut liioitellusti, mikä kertoi koko kropan olevan töissä. Yleensä voimakkaasti taipunut kaula kieli loppukropan lomailusta. Ada heittäytyi tarmokkaasti, kuitenkin tarkalla korvalla saamiaan apuja kuunnellen tehtävästä toiseen loistaen erityisesti avo- ja sulkutaivutuksissa, joita maustoimme myös taivutuksesta suoraan ratsastettavin ympyröin ja voltein. Tammalta ei tosiaan tarvinnut kahta kertaa pyytää mitään, tämä valmennus oli melko puhtaasti Magnuksen apujen sekä istunnan hiomista.

"Sinulla on kyllä upea tamma", ihastelin ratsukon viimeisen vastalaukkaympyrän jälkeen. Leveä hymy Magnuksen huulilla kieli hänen tietävän asianlaidan itsekin.
"Ada tuntuu liikkuvan luonnostaan hyvässä ryhdissä ja tasapainossa, se on selkeän hyvin treenattu kummankin kierroksen olevan tasavahva. Ratsastaessasi treenejä, joissa muutat reippaasti hevosesi muotoa anna sille reippaasti käyntipätkiä kuten tänään teimme. Vaikka Adallakin on ikää, kokemusta ja osaamista, kaipaa se samalla tavalla lepohetkiä. Estetavoitteidenne vuoksi treeniohjelmassanne onkin mukavasti vaihtelua, mutta älkää jämähtäkö kenttien ja maneesien sisälle. Aikuiset hevoset kaipaavat vaihtelua, mielenvirkistystä sekä motivointia samojen maisemien ja tehtävien sijaan aivan samalla tavalla kuin nuoret, yhä uutta oppivat ratsunalut. Olipa ihanaa päästä taas valmentamaan sinua ja nähdä Ada ihan kotioloissa, olen seuraillut uraanne suurella mielenkiinnolla. Olet sinä Ada kyllä yksi hurmuri!"

4/25: Päiväkirjamerkintä/valmennus Ruskamäellä 23.4., kirjoittanut omistaja & VRL-05265, kuva valmennuksesta
Musta Kodiaq hevostrailereineen huristeli rauhaksiin maantiellä. Katumaasturin radiosta tuli parhaillaan luontoilta joutsenien muuttomatkasta Suomeen, mikä kiinnosti kuuntelijaansa kovasti. "Joutse... net... Joutsenet?" Magnus toisti perässä. Jotkut suomenkielen sanat olivat espanjalaiselle vieläkin hankalia lausua, mutta eivät mahdottomia; kolmen vuoden Suomessa asumisen jälkeen hän koki olevansa jo melko hyvä kielessä ja olikin itsevarmasti päättänyt, että Josefina saisi valmentaa häntä tänään suomeksi. "Tästä kai..." mies mutisi ääneen kääntyessään kuoppaiselle ja mutaiselle, vielä lanaamattomalle hiekkatielle, jota ilta-auringon säteet yrittivät kuivattaa. Hiirenkorvilla olevien puiden takaa pilkistikin pian jo tallirakennus ja viimeistään hevoskuljetusautoja nähdessään Magnus arvasi, että perille Ruskamäelle oli löydetty.
Ada hörisi trailerissa, odotti jo pääsyä ulos. Magnus oli tullut valmennukseen melkoisen etuajassa, kello oli vasta kymmentä yli viisi ja oma vuoronsa alkaisi vasta kuudelta. Tietty olihan se parempi varata riittävästi aikaa saapumiseen, varsinkaan kun hän ei ollut koskaan ennen Ruskamäellä käynyt, jos olisi vaikka eksynyt matkalla. Ja jos vaikka ehtisi nähdä vilauksen omistamansa orin Bergamotin ensimmäisestä jälkeläisestä Vesuviasta...
"Moro!" miehen ääni kuului. Se kuului Rasmukselle, Josefinan miehelle, joka käveli vierasta vastaan käsi ojossa. "Magnushan se oli? Rasmus."
"Joo, kyllä! Kiva nähdä." Magnus vastasi ja kätteli miestä. "Upea paikka!"
"Kiitos, näin on. Ruskaniemi on kyllä mahtava paikka asua ja pitää hevosia. Varsinkin varsoille ja nuorille hevosille puitteet ovat oikein erinomaiset - josta tulikin mieleen, haluatko nähdä Vesuviaa? Se on tallissa emänsä kanssa, voin sen sinulle pikaisesti näyttää."
Magnus ilahtui Rasmuksen ehdotuksesta, sillä ei hän olisi välttämättä itse kehdannut kysyä asiasta, varsa oli kuitenkin vasta parin päivän ikäinen eikä emää varsoineen tulisi liiaksiin häiritä. "Oikein mielelläni!"

Tallissa perimmäisessä karsinassa vastassa oli Vivani, jonka jalkojen suojissa makoili uninen Vesuvia. Musta pikkutamma, jolla valkoinen kuono ja sukat jaloissa. "Kaunis" Magnus ihasteli. "Kyllä siinä Bergamotin näköä jotenkin on, varmaan jää yhtä pieneksi kuin isänsä."
"Hyvin todennäköisesti jää kun on melkoisen pienikokoinen varsa noin muutenkin. Mutta emäänsä tullut luonteeltaan, on hirmuisen säpäkkä ja virkeä, vaikka ei nyt siltä vaikuta." Rasmus naurahti. "Kenttäratsuksi se voisi olla mahtava hevonen, sen uskallan jo nyt sanoa."
"Varmasti. Innolla jään seuraamaan varsan kasvua!"

Kello lähestyikin jo puolta kuutta ja oli aika laittaa Adaa kuntoon. Magnus ajatteli käydä alkuverryttelyt Ruskanokan alueella ja olisi käynyt vanhan majakan luona, mutta ei lopulta ehtinyt, sillä aika tuntui juoksevan kahta kertaa nopeampaa. Magnus palasi takaisin tallille ja ratsasti kohti ratsastuskenttää, jossa edellinen valmennettava kuunteli juuri Jusun loppubriiffausta.
Jusun katse käännähti Magnukseen ja iloisella äänellä pyysi heitä jo kentälle valmistautumaan.

Josefina Rosengård Alsilan kommentti valmennuksesta:
Puoliveristen keskellä kasvanut Jusu piti hiljaa itsekseen Adaa eksoottisena ilmestyksenä, mutta mieltyi kovasti tammaan, sen urheilullisuuteen ja asenteeseen.
"Se on kivasti suorittava hevonen", Jusu sanoitti ajatuksensa ääneen. "Se näyttää tykkäävän siitä, mitä se tekee."
Valmennus aloitettiin yksinkertaisilla perustehtävillä: yksittäisillä hypyillä ja selkeillä linjoilla. Niissä Jusu halusi hevosen etenevän ja estettä lähestyttävän rennosti. Loppua kohden Magnus pääsi näyttämään lyhyehköllä radalla kaarteiden ratsastusta. Jusu opasti sopivaan ratatempoon ja kehotti hakemaan etenevää laukkaa: "Vähän enemmän eteen, ei vain ilmaa askeleen alle vaan myös matkaa."

7/25: PK-merkintä, Liisa Tuonisen vierailu Muurtoilassa (kirj. VRL-12701)
Cagarra-do-mediterrâneo, siivetön versio
Aikamme Ninan kanssa kiherrettyämme esitin järkyttyväni hänen nuorta ikäänsä, totesin siirtyväni aikuisempaan seuraan ja lyöttäydyn nyt Magnusin kaveriksi hänen varustaessaan Cagarraa valmiiksi.
"Minä ny en näitten iberialaisten päälle niin ymmärrä, mutta kyllä hienon hevosen tunnistaa vaikka tyyppi on ihan eri ko minkä kanssa itse pelaa. Ja nyt ei tarvihe arvailla mistä Reiiinata hyppykykynsä peri, tällähän on todella kiva, tasapainoinen tekniikka sekä selkeästi hyppyintoa. Ihmekään ko esteradat kutsuivat. Voi kuule kultaseni syötän sinulle porkkanoita sitten ko olet vähän tehnytkin jotain, ny ei pelkkä nätiltä näyttäminen riitä." Hölisin jälleen tapani mukaan niin ratsastajalle kuin ratsulle iloisen sekaisin. Cagarra silmäili minua uteliaana, tutki vaatteitani ja käsiäni osallistuessani vähän huomaamattani varustamiseen (montako hevosalan ammattilaista tarvitaan yhden ratsun satuloimiseen?), aivan selkeästi halusi tutustua, kaipasi huomiota. Aivan ihana hevonen.
"Tulen kyllä myöhemmin uusiksi, haluan vähän hypyttää teitä, mutta en ny ihan ilkeä just kisaviikonlopun päälle. Jotain kevyttä sileällä pyörimistä johon minä näön vuoksi huutelen ohjeita, vähän on semmonen kutina et sinun pitäisi valmentaa minua koulupuolella eikä toiste päin." Magnusta vähän hymyilytti.

Niin hymyilytti minuakin. Cagarra, Ada, liikkui luonnostaan erinomaisessa ryhdissä koko kropallaan, löytyi irtonainen lapa ja tasainen liikerata etu- ja takaosan kesken kumpaankin kierrokseen.. Eikä pelkästään hyvä ryhti ja korrektit liikeradat, tai tamman ilmiselvä sopivanlaatuinen herkkyys tai edes selkeän yhteistyöhaluinen, työstä nauttiva luonne. Adassa oli sitä jotain jota joka ikinen etenkin kilpahevosiinsa kaipaa, enkä nyt puhu pelkästä karismasta. Oli Adalla toki sitäkin. Tässä nyt vain oli hevonen, joka oikeasti paitsi käänsi päitä myös piti katseet itsessään, ja hyvänen aika tamma meni vasta käyntiä! Pitkin ohjin Magnusin väkertäessä vasenta saapastaan, ilmeisesti sukka saappaan sisällä oli mennyt veemäiselle pikkurullalle tai jotain muuta pientä, kuitenkin ikävän tuntuista. Kaksikossa ei oikeasti ollut yhtikäs mitään katsottavaa ja silti minä katsoin maisemien tai puhelimeni tuijottamisen sijaan, sillä Ada oli tähti ja tähteä sopii ihailla parrasvalojen sammuttuakin.

Magnus on meistä se osaavampi kouluratsastaja, ehdottomasti, joten olin ihan tyytyväinen ettei tämä ollut oikea-oikea valmennus. Kyllähän minäkin osaan motkottaa sinne tänne sojottavista varpaista, nurinkurisesti kääntyvistä nyrkeistä, jäykästä kädestä ja sen sellaisesta, ja kyllä minä Magnusillekin joistain istuntavioista huomautin. Läheskään aina kaikkea ei huomaa itse, vaikka kuinka pääsisi maneesin peileistä menoaan katselemaan. Isommat tekniikkaneuvot jättäisin kuitenkin ihan Oikeille Kouluratsastajille, minä peräkylän kenttäpellenä huutelisin lähinnä näön vuoksi simppeleitä peruskivoja tehtäviä, jotka Magnus aivan varmasti jo tunsi sekä arjessa hyödynsi.

Vaan väliäkö tuolla, meillä oli hauskaa. Tapani mukaan olin enempi äänessä ihan asian tiimoilta ja muutenkin, Magnus vastaili sen mitä vastaili, välistä vähän nauroikin. Adaan haimme rentoutta sekä liikkuvuutta, paino sekä kolminkertainen alleviivaus termillä rennonletkeä. Loivaa, pieniaskelista pohkeenväistöä, jossa pääpaino oli suurten jyrkkien väistöaskelten sijaan liikkuvuudessa sekä pohkeiden kunnollisessa läpiviennissä. Pikkuvariaationa Magnus sai väistättää Adaa etuosa valitulla uralla, takaosa uran sisäpuolelle siirrettynä. Ja kyllä minä ihastelinkin, kuinka kevyin pohkein Magnus ratsasti ja miten ne kevyet pohkeet osaltaan pitivät kättäkin kevyenä. Ada liikkui alusta alkaen melko pienin avuin, tätä tammaa ei tarvinnut herätellä eikä herkistellä. Herkkyydestään huolimatta Ada ei liioitellut tai dramatisoinut silloinkaan, kun joku apu lipsahti vähän voimakkaammaksi. Sellaisia tilannekohtaisia virheitä sattuu ihan kaikille, eikä Ada ollut moksiskaan.

"Ada asettuu ja suoristuu tosi nätisti ja rehellisesti, se on selkeästi rento ja lihakset hyvin lämmenneet. Vähän toista kuin mulla ja Ulkalla perjantaina.."
"Se helpon Aan lämminverinen?"
"Joo. Toivottavasti et ihan koko rataa nähnyt. ..näit tietenkin. No, se oli sitten ihan päinvastaista ko mitä te Adan kanssa mulle esittelette."

Nostin käynnin sekä laukan tunnin pääaskellajiksi, pitkälti koska loppupäähän pyysin sen verran reippaasti vastalaukkaa. Ravi jäi ny vähän puoliunohdetun lapsipuolen asemaan. Kyllä me sen ravinkin kävimme läpi, teetin siinäkin vähän väistöjä ja muutakin, ei sitä ihan unohdettu tai juosten kustu vaikka aika lonkalta tämän tunnin tehtävät heitinkin. Ne vähän vaativammat tehtävät, kuten käynti- ja raviväistöjen välillä vaihtelu, sujuivat Adalta samalla varmuudella kuin simppelimmätkin. Eiväthän ne tuon tason hevoselle teknisesti hankalia olleetkaan, enempi tämmöisillä tehtävillä katson kuinka herkästi hevonen apuihin reagoi, näkyykö viivettä, sen sellaista. Tarkalla korvalla Magnusta kuunteleva Ada teki ihailtavan täsmällistä työtä säilyttäen liikkeen laadun sekä rentouden jokaisessa askellajissa, jokaisessa liikkeessä, olipa se rentoa pitkän ohjan välikäyntiä tai vastalaukkaa suoralla taikka kaarevalla uralla.

Helteinen päivä ei ottanut viilentyäkseen edes iltasella. Emme kuitenkaan antaneet sään häiritä; Melise oli lämmittänyt savusaunan, Nina kaivoi pinon lautapelejä esille, söimme ihanan myöhäisen päivällisen sekä leipomani kääretortun muiden tarjottavien kanssa. Melkein kuin kesäleirille olisi tullut.

Kuvia