Lisää hahmosta

Kertoisitko hevostaustastasi?
Ensimmäisen kerran istuin satulassa noin 2-vuotiaana ja sen jälkeen ei ole ollut montaa hevosetonta jaksoa elämässäni. Kotikotona meillä oli aina muutama hevonen, olivat pitkälti asiakaskäytössä Lappiin tulleille turisteille, mutta tottakai me lapsetkin niillä hevosilla ratsastimme, aina kun ei ollut vierailijoita. Perheemme hevosten lisäksi kävimme veljeni Johanin kanssa ratsastustunneilla "naapurissa" (50 km päässä...) sijaitsevalla ratsastuskoululla.

Kun olin 14-vuotias, tuli vanhempieni sekä samaisen ratsastuskoulun omistajan kanssa puheeksi vuokrahevosen hankkiminen tavoitteellista kilpailemista varten. Ensimmäinen vuokrahevoseni oli tanskalainen ratsuponiruuna Diplodocus eli Dippi, jonka kanssa alku ei ollut mikään helppo. Ruuhkaisen ratsastuskoulun opetusponina sille oli kehittynyt huonoja käytöstapoja ja menikin pitkään, ennen kuin poni alkoi luottamaan uudestaan ihmisiin sekä käyttäytymään rauhallisemmin ja rennommin. Dipin kanssa starttasimme pari kautta seura- ja myöhemmin aluetason kouluratsastuskilpailuissa, mutta tasokkaamman hevosen toiveissa melko nopeasti kuvioihin tuli latvialaistamma Lady. Ladyn kanssa valmentauduimme Janna Suorteen opeissa ja nousimme taso tasolta aina vaativa A-luokkaan asti. Ylläpitosopimuksen päätyttyä pidin liki puolentoista vuoden verran taukoa vuokrahevosista ja tavoitteellisesta kilparatsastuksesta, sillä kolmoistutkinnon suorittaminen vei hirveästi aikaa. Kun lopulta valmistuin merkonomiksi ja sain yo-lakin päähäni, muutin Etelä-Suomeen töiden perässä. Aloitin pitkästä aikaa ratsastustunnit ja siitä vuoden sisällä lähdin etsimään uudestaan vuokrahevosta. Vuoroon tuli hannoverruuna Spades, joka oli jo startannut PSG-luokissa omistajansa kanssa. Minulle ylläpitoon tulleen Spadesin kanssa valmentauduimme ja nousimme vuosien aikana intermediate-luokkiin ja starttasimme kansallisissa luokissa menestyksekkäästi. Tämän jälkeen sainkin työpaikan Saksasta Herbert Boehmin luota (v. 2017), jossa pääsin ratsuttamaan ja kouluttamaan nuoria hevosia. Ensimmäinen isompi projektini sekä samalla ensimmäinen ikioma hevoseni oli Herbertin Itävallasta tuoma puoliveriori Spion, jonka kanssa nousin kouluratsastuksessa viimein GP-tasolle. Kun muutin takaisin Suomeen 2019, Spion tuli mukanani. Vuonna 2022 Spion lähti ylläpitoon kouluratsastaja Jutta Rinnemaalle Turun seudulle. Syksyllä 2026 Spion siirtyi ylläpitoon Taina Suostoselle, hevosen on määrä palautua minulle nyt syksyllä 2026.

Hahmon omat hevoset

Spion
öwb ♂, evm

Lillabæks Maia
dwb ♀, evm

Kuvia

Kuulumisia

Juhannus 2026
Melise oli viettämässä rauhallista keskikesän juhlaa ystävänsä Anja Roihajan luona maaseudun rauhassa. Hevoset käyskentelivät laitumillaan, grillissä tirisivät peuran fileet, riistamakkarat ja erilaiset kasvikset sekä pekonilla käärityt herkkusienet.
Naisilla oli ollut mukava, rauhallinen alkuilta, mutta Melisen haikea ja poissaoleva olemus oli vaivannut Anjaa. Hän ei enää jaksanut ihmetellä vaan halusi tietää syyn.
Anja käänsi terassisohvalla koko kroppansa kohti Meliseä ja otti häneen intensiivisen katsekontaktin.
"Mellu, mikä sulla on? Nyt kerrot minulle."
Melise katsahti Anjaan ja oli hetken hiljaa. Sitten hän veti syvään henkeä. "Tämä on ensimmäinen juhannukseni ilman Muurtoilaa. Edelliset kolme kesää vietimme ne yhdessä Magnuksen kanssa ja nyt yhtäkkiä emme enää ole tekemisissä."
"Siis jotain miestäkö sä vaan mietit?"
"No en pelkästään nyt miestä vaan sitä, mitä kaikkea meillä oli. Hevoset, yhteiset kisamatkat, erilaiset grilli-iltamat ja kaikki. Yhtäkkiä ei ole enää mitään.
Ja älä ymmärrä väärin Anja, oon todella iloinen että me ollaan ystäviä. Arvostan sinua, rakastan olla seurassasi ja sitä että olet voinut järjestää mun hevosille tallipaikat.
Mutta tämä juhannus toi muistot mieleeni jotenkin voimakkaasti. Mua vaivaa, miten kaikki loppu vaan niin yhtäkkiä. Hän vaan päätti että on muuta puuhaa ja vei hevoset pois. Aloitti kyllä aika nopeasti tallin omistamisen siellä Norlingissa..."
"Miksi et sitten vaan laita heti hänelle viestiä ja kysyisi? Et sä häviä siinä mitään."
"Jaa että juhannusaattona kello seitsemältä illalla? Johan koko mies ajattelee, että jurrissako se naikkonen viestittelee vaikka en ees ikinä dokaa."
"Kuule. Miehet ovat yksinkertaisia. He eivät tommosia asioita mieti. Jos sua asia oikeasti vaivaa noin paljon että mietit Magnusta meidän juhannusaaton illanvietossamme niin totta hemmetissä sä laitat viestiä nyt." Anja sanoi ja jatkoi. "Häpeilet asiaa sitten aamulla, vaikkei asiassa mitään hävettävää olekaan."

Melise katsoi puhelintaan, avasi viestisovelluksen Magnus Antoninille. Viimeisin viesti keskustelussa, "Ilman muuta", oli tullut Magnukselta 16.10.2025, tämän jälkeen he eivät ole olleet tekemisissä.
Mitenhän hän voisin ilmaista ikävänsä Magnusta kohtaan ilman, että miestä alkaisi asia ahdistamaan - ei hän kuitenkaan halua kuulostaa tai näyttää sellaiselta henkilöltä, joka jää roikkumaan toiseen ja anelemaan tätä pitämään yhteyttä eron jälkeen. Mikä kyllä on ajatuksena sinänsä huvittava, sillä eivät he ikinä edes olleet minkäänlaisessa parisuhteessa vaan ihan vain yhtiökumppaneita, kisakavereita, ystäviä, pienellä sipauksella romantiikkaa. Melise ei vain vieläkään tiedä, mikä oli oikeana syynä sille että mies halusi jättää Muurtoilan. Jos hän ei muuten tekemisissä haluaisi enää olla, se olisi ok, mutta hän haluaisi edes syyn tietää.

Moikka! Hyvää juhannusta! Äh, tuo on pelkkä juhlapyhän toivotus. Hei, kiinnostaisiko nähdä joku päivä? Ei, ei ole hyvä, on kuin treffikutsu setämieheltä. Olen miettinyt viime syksyä, ja haluaisin tietää mitä meille oikein tapahtui silloin. No tuohon hän ei varmastikaan vastaisi mitään, liian päällekäyvä.

Melise heitti puhelimensa turhautuneena vierellensä.
"Mitä ihmettä mä laitan sille??"
"No aloita vaikka näin että hei, Melise täällä, miten on mennyt kesä ja juhannus? Kiinnostaisiko nähdä vaikka kahvin tai limun merkeissä joku päivä. Ei sen vaikeampaa. Nyt laitat sen tai minä laitan. Muuten sun ilta menee vaan murehtiessa ja miettiessä!"
Anja kurotti kätensä kohti sohvalla olevaa puhelinta, jonka Melise nappasi äkkiä omaansa.
"Ei, kyllä mä laitan itse."
"Hyvä, pääset tuosta sun vissiin pitkään jatkuneesta surkuttelustasi eroon. Haluan, että sinulla ja minulla on kummallakin kiva ilta tänään!"
Melise näpytteli viestin valmiiksi mutta ei lähettänyt viestiä. Hän epäröi.
"Mutta mitä jos..."
"Lähetä." Anja keskeytti. Hän yritti napata puhelimen Meliseltä ("Eijei et kyllä saa sitä!"), jolloin nainen lähetti viestin äkkiä eteenpäin.
"Noin, ei ollut sen vaikeampaa. Eikö olekin helpottunut olo, kun sait sen viimein lähetettyä?"
"No, tietyllä tavalla joo. Vaikka nyt jännittää odottaa vastausta, jos sellaista edes tulee."
"Aikuiset ihmiset kyllä vastaavat. Ja on hänen häpeänsä, jos ei mitään reagoi."
"Hmmm, niinhän se on."

Grillistä lehahti terassille kunnon tuoksut kun Anja oli noussut sohvalta kääntämään paistuvia juhannusherkkuja.
"Asiasta toiseen, mites se puoliveritamma? Joko olet päättänyt sen ostamisesta?"
"Käyn vielä toisen kerran Maiaa koeratsastamassa, vaikka käytännössä jo sovittiin kaupoista. Mutta haluan vielä lisää kokeilla sitä, haluan olla sataprosenttisesti varma että Maia on minulle se täydellisin tamma."
"Ihanaa!" Anja iloitsi. "En malta odottaa nähdä sitä. Se näytti jo kuvien perusteella niin kiltiltä ja ihanalta."
"Ja sitä se onkin! Tuo mieleen mun entisen Borgonha-lusitanoni, oli herttainen tamma. Sitäkin hevosta kauhea ikävä, harmittaa vieläkin että myin sen. En edes tiedä onko elossa enää, en ole kuullut siitä mitään tai nähnyt sitä sen jälkeen kun vaihtoi omistajaa."
"Ääh, voi ei. Noi on niitä paskimpia tilanteita, kun kuvittelee myyvänsä hevosensa jonnekin asialliseen kotiin ja ei enää ikinä kuule hevosesta! Mun Hekate-tammani kohdalla pelkäsin käyvän noin myydessäni sen Amerikkoihin asti, mutta olen heidän kuulumisiaan lukenut tänäkin kesänä, eli se päätyi onneksi ihan hyvään kotiin."
"Borgonhahan asuu ihan Suomessa alle parinsadan kilometrin päässä täältä, mutta silti tuntuu kuin olisi kadonnut kokonaan maankamaralta..."
"Auts. Olen pahoillani."
"Kiitos, mutta älä suotta ole. Ei sille voi mitään, mitäs menin myymään. Nää on näitä juttuja kun hevosten kanssa pelaa."
"Niin, niin se kyllä on." Anja leikkasi veitsellä yhtä lihanpalaa, joka oli keskeltä aavistuksen punertavaa. "Nyt olisi kuules liha al dentteä, eiköhän aleta syömään!"
"Joo, nam! Alkoi tulla jo nälkä tässä höpöttäessä!"
He täyttivät lautasensa grilliherkuilla, Melise avasi kuohuviinipullonsa ja kaatoi juomaa kummankin lasiin. Ystävykset nostivat lasit ilmaan kilistelläkseen.

"Ihanaa juhannusta, Anja!"
"Ihanaa juhannusta, Melise!"

Taustalla soi Ten Sharpin You, kappale, jota Melise ja Magnus kuuntelivat yhdessä.
The night always a good friend
A glass of wine and the lights down low
And you lying beside me
Me full of love and filled with hope